Kaikkien tuntema perhehelvetti – Belzebubs-kirja-arvio
Ensin oli sarjakuva, sitten musiikkivideo, ja sitä seuraa jo pian julkaistava täysimittainen albumi. Työuupumuksen jälkeisenä terapiaprojektina syntynyt strippisarja Belzebubs kuvaa nerokkaasti tavallista ja tuttua okkultistiperheen arkihelvettiä, ja sarjakuva onkin kasvanut kolmen vuoden aikana perinteisestä nettisarjakuvasta monimuotoisemmaksi konseptiksi. Perhe on kuten mikä tahansa muukin keskiverto perhe; isä, äiti, kaksi lasta ja kolmipäinen koira.
Tamperelaisen sarjakuvataiteilija JP Ahosen luoma Belzebubs on pienessä ajassa saavuttanut massiiviset mittasuhteet, joita tuskin kukaan olisi osannut aavistaa ensimmäisten sarjakuvastrippien ilmestyttyä Instagramiin.
Mainos päättyy
Sarjakuvan suurin fanikunta lienee Suomen jälkeen jokseenkin hauskasti Etelä-Amerikassa. Hauskaa siitä tekee se, että eteläamerikkalaiset hevarit ovat kovin tunnettuja fanaattisuudestaan varsinkin suomalaista metallimusiikkia kohtaan, joten miksei sama lainalaisuus pätisi myös pohjoismaista metallibändiä koskevaan sarjakuvaan. Sarjakuvassa seikkaillaan leikkipuistossa kuvaamassa musiikkivideota, vieraillaan Belzebubsin treenikämpällä ja etsitään bändille uutta rumpalia. Kiinnostavan lisänsä sarjakuvan maailmaan tuo aktiivinen fanikunta, joka cosplayaa sarjakuvan hahmoja sekä piirtää omia strippejä ja hahmoja erilaisissa tilanteissa.
– Sarjakuvantekijä JP Ahonen kuvaa sekä tavallista arkihelvettiä että perheenisä Sløthin bläkkisbändin eteenpäin rämpimistä pirullisen hauskasti, hehkuttaa toimitusjohtaja Janne-Matti Keisala Kustannusosakeyhtiö Kumioravasta. Tammikuussa 2018 Belzebubs teki levytyssopimuksen Century Media -yhtiön kanssa ja julkaisi saman vuoden kesäkuussa ensimmäisen animoidun musiikkivideonsa ”Blackened Call”.
Mokumenttimuotoon kirjoitettu Belzebubs vilisee tietynlaista heviheimon sisäpiirihuumoria ja intertekstuaalista vitsiä, mikä tuskin aukeaa, ellei metallimusiikin parissa vietä aikaansa. Hauskan oivaltavia vitsejä on upotettu niin itse piirroksiin kuin hahmojen väliseen dialogiin. Itse sarjakuva käsittelee normaalin, jokaisesta naapurustosta löytyvän okkultistiperheen arkea aina perheen isän bändiongelmien kautta parisuhteen palikoiden järjestelyyn ja romanttisiin hetkiin Helvetissä (josta pitää päivittää Belzebookiin) sekä tietenkin teini-ikäisten lasten sänkyjen alla elävien mörköjen ja ihastusten käsittelyyn. Okkultistiperheen kapinoiva teini käy tietenkin läpi piinaavan teinin kapinan, jossa luetaan ruokarukouksia, ei pukeuduta pelkkään mustaan, eikä kirota ääneen. Lapsiperheen kaaoksen käsittely on JP Ahoselle tuttua, onhan mies jo vuosia tehnyt Villimpi Pohjola- ja Perkeros-nimisiä sarjakuvia.
Mainos päättyy
121 sivua tummanpuhuvan yksityiskohtaisia piirroksia ja corpsepaintit (luonnollisesti) kasvoillaan esiintyviä hahmoja, sekä keskiyönmusta huumori viilsivät tämän kriitikon ranteiden naurusuonet auki. Kirjan tarina soljuu mukavasti eteenpäin ilman strippisarjoista koostetuille kirjoille ominaista katkonaisuutta, ja tarinaa on helppo seurata. Jos totta puhutaan, niin tarina oli sen verran hyvin kirjoitettu, että jään odottamaan jatko-osaa. Pidin kirjasta, tahdon lisää. Haluan myös tietää, jäikö Sam bändin pysyväksi jäseneksi, ja mitä mieltä perheen mummu tästä kaikesta on.
Belzebubsin ensimmäinen pitkäsoitto julkaistaan helmikuussa 2019 maailmanlaajuisesti.
Mainos päättyy