Kaikuja aavikolta – arviossa Earthlessin ”Black Heaven”

Kirjoittanut Ville Kangasniemi - 18.3.2018

Aiemmin instrumentaalista aavikkorokkia soittanut Earthless yllättää “Black Heaven” -nimeä kantavalla levyllään. Homman nimi on rouhean setämäinen riffittely. Kalifornialaistrio on ehtinyt keski-ikäistymään lähes parikymmenvuotisen uransa sivussa, joten Creamilta tai ZZ Topilta kuulostaminen tulee kuin luonnostaan. Sitä myötä yhtyeen kitaristi Isaiah Mitchell on paljastanut osaavansa myös laulaa mainiosti. Suurin osa levyn materiaalista sisältääkin tyyliin sopivaa, hienoisesti Pearl Jamista muistuttavaa laulua. Kokonaan instrumentaalisia kappaleita kuuden raidan joukkoon mahtuu kaksi, joista “Volt Rush” kestää vain alle kaksi minuuttia. Levyn nimikkoraita “Black Heaven” groovaa kuin viimeistä päivää, ja pitkät kitarasoolot kuljettavat lähes yhdeksänminuuttisen jytäpläjäyksen maaliinsa! Levyn päättää Black Sabbathin hengessä “Sudden End”. Psykedeelinen tyylisuunta on ollut edellisillä levyillä suuremmassa asemassa, mutta pitkäksi vedetyt toisteiset osuudet eivät ole jääneet tältäkään albumilta pois.

Uskoisin “Black Heavenin” uppoavan perinteisemmän 70-luvun rockin ystäville. Neljäänkymmeneen minuuttiin mahtuu koreilematonta, rehellistä rokkailua esikuvia kunnioittaen. Kummelista tuttua kyläkauppiasta lainatakseni: “Ei tällä vielä Kuuhun mennä”. Earthlessin levykatalogista löytyy edelleen tosin siihenkin välineet… Suunnanmuutos on raikas, vaikka moni olisi varmaan ollut loppuun asti tyytyväinen pelkkään instrumentaalimusiikkiin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen