Kaksi vuotta sitten Children Of Bodomista erotettu Roope Latvala kertoi tarinansa Ylelle: ”Siinä meni kaikki niin päin vittua kuin olla ja voi”

Children of Bodom -promokuva 2013

Kotimainen metal -yhtye Children Of Bodom ilmoitti kaksi vuotta sitten Facebook-sivuillaan, että yhtyeen ja sen pitkäaikaisen kitaristin Roope Latvalan tiet erkanevat. Latvala vetäytyi musiikkimaailmasta tuon uutisen myötä, jonka jälkeen monet spekuloivat miehen todellisia lähtösyitä. Nyt Roope Latvala on antanut Yle.fi -sivustolle haastattelun, jossa kertoi tapahtumasta omasta näkökulmastaan sekä muisteli uransa alkuvaiheita.

Ylen ”Minä – keskusteluja muusikoiden kanssa” -artikkelisarjassa Latvala paljasti toimittajalle potkujen aiheuttamasta masennuksesta:

”Siinä meni kaikki niin päin vittua kuin olla ja voi. Mulle tuli siitä niin kauhea downeri, etten tehnyt seuraavaan vuoteen oikeastaan muuta kuin kittasin kaljaa ja ryvin byrokratiakierteessä. Kitarat mä heitin samana päivänä laukkuun, enkä ole vieläkään avannut. Ne on perkele olleet siellä nyt kaksi vuotta ja toiset pitempäänkin.”

”Soittaminen on aina ollut mulle tärkeä ja pyhä juttu, ja sitten tuli niin pahasti takkiin. Ihan kuin multa oltaisiin kielletty soittaminen. Tuli sellainen olo, että en uskalla edes koskea kitaroihin.”

”Olen ollut vähän katkera noille jätkille. Sieltä tuli niin puukkoa selkään ja sitten sitä on vielä käännetty lisää. Mykkäkoulusta kaikki alkoi ja mykkäkouluun se myös loppui, saatana. Mä en tiedä mitä mä olen tehnyt. Mä en vaan tiedä.”

Viime aikoina kitaristi on löytänyt uutta paloa tilanteeseensa ja hän on säveltänyt useita kappaleitakin. Niistä hän kertoi Ylelle:

”Ei kai tässä muu auta, kuin alkaa pikkuhiljaa vetäytyä man caveen eli meikäläisittäin bunkkeriin työstämään niitä ralleja. En mä keksi, mitä muutakaan rupeaisin tekemään. Tuossa fillarimatkan päässä Pihlajamäessä on Ensiferumin tilat. Kyselin, että jos pääsisin sinne vähän soittelemaan näitä juttuja muutaman tutun kanssa. Se voisi olla ihan hyvä ratkaisu. Ei tästä nyt pääse kuin ylöspäin.”

”Kyllä nuo musat pyörii päässä tauotta. Havahdun aina siihen, että kelaan jotain sormituksia ja muita juttuja. Pakkohan se on tarttua keihääseen ja ruveta taas soittamaan. Mihin koira karvoistaan pääsisi? Ei mulla mitään muuta ammattia sitten olekaan.”

Koko haastattelun voi lukea ja kuunnella täältä.

Kommentoi julkaisua