Kaleidobolt on tullut nähtyä pariin kertaan livenä joillain lämmittelykeikoilla, ja joka kerta esitys on ollut lähes hengästyttävä. Meininki lavalla on ollut uskomatonta ja musiikki itsessään vakuuttavaa ja raikasta. Viime vuonna julkaistu debyyttialbumi ei aivan kohdannut suuria odotuksia, mutta toisella albumilla asiat ovat jo muuttuneet merkittävästi.

”The Zenith Cracksilla” Kaleidoboltilta lähtevät riffit, groove, progehtava tunnelmointi ja vähän muukin melkoisen tarttuvalla otteella. Kaleidoboltin musiikissa on perinteistä rock ’n’ rollia, stoner rockia, hieman jopa doomia sekä mausteena psykedeliaa ja progea. Stoner-tyyliin psykedeelinen ja hieman rosoinen soundimaailma sopii täydellisesti levyn yleiseen tunnelmaan ja meininkiin. Yksi tärkeä tekijä Kaleidoboltin kiinnostavuudessa on soittajien taito käsitellä omaa soitintaan räväkällä virtuositeetillä. Rummuilla, bassolla ja kitaralla revitellään niin, että pieni pakokauhun tunne hiipii takaraivoon. Kaoottisuudesta huolimatta kappaleet pysyvät kasassa, ja juuri se tuo Kaleidoboltin musiikkiin omanlaistaan alkukantaista rock ’n’ roll -energiaa ja vaaran tuntua.

Erilaiset osiot muodostavat yhtenäisiä kokonaisuuksia, jotka taas muodostavat tästä albumista yhden suuren ja moninaisuudessaan yhtenäisen kokonaisuuden, joka pysyy kiinnostavana ensimmäisestä kappaleesta viimeiseen. Kaleidobolt on toisella albumillaan nostanut itsensä sille tasolle, jolle tiesin sen pystyvän jo silloin, kun näin yhtyeen ensimmäistä kertaa keikalla. Laatuunsa nähden ”The Zenith Cracksista” on puhuttu todella vähän, sillä tämähän on helposti yksi vuoden parhaita albumeita. Kaleidoboltilla on oma soundinsa, tyylinsä ja persoonansa, valtavasti taitoa soittaa ja tehdä musiikkia sekä rajattomasti potentiaalia saavuttaa vaikka mitä.

8½/10

Kappalelista:
1. Off the Cuff
2. Murderous Ways
3. The Crux
4. Inbred
5. Helle
6. Steal My Thunder
7. City of The Sun
8. Spoil

Kaleidobolt Bandcampissa
Kaleidobolt Facebookissa