Kalpean aamuntähden loisto lokakuun pimeydessä – Insomnium ja Bloodred Hourglass Helsingissä

Insomniumin suunnitelmat menivät muutama vuosi sitten pahemman kerran pieleen, kun kaupalliseksi itsemurhaksi kaavaillusta ”Winter’s Gatesta” kasvoikin bändin menestynein levy, jota niin kriitikot kuin fanit ylistivät kilpaa. Nyt, kolme vuotta myöhemmin, yhtye on ottamassa seuraavaa askeltaan uuden albumin ja uuden kitaristin myötä. Insomniumin tarinan uusimman luvun alku ei juuri aurinkoisempi voisi olla, sillä ”Heart Like a Grave” löysi paikkansa Suomen albumilistan sijalta yksi, kriitikot ja kuulijat ovat jälleen rähmällään, ja kiertuesyklin neljä ensimmäistä keikkaa Suomessa myytiin loppuun hyvissä ajoin ennakkoon. Rupeama alkoi Helsingin The Circuksesta, jossa Kaaoszinekin oli paikalla kuvaajineen ja tarkkailijoineen.

The Circuksen sisäänkäynnillä oli kymmenien metrien jono jo puolisen tuntia ennen lämppärinä toimineen Bloodred Hourglassin aloitusta, mikä ennakoi yleisön innostuksen tason olevan melko korkealla. Yhtye aloitti täsmällisesti iltayhdeksältä, ja turhaa viivyttely olisi ollutkin, sillä jo tässä vaiheessa yökerho oli lähes ääriään myöten täynnä. Tämä mikkeliläisbändi oli itselleni täysin uusi tuttavuus, mikä ei keikasta nauttimista haitannut, sillä muun muassa In Flamesia muistuttavat kitaramelodiat ja Jarkko Koukosen vakuuttava työskentely mikrofonin varressa veivät nopeasti mukanaan. Bloodred Hourglassin tarjoilema melodinen metalli upposi The Circuksen yleisöön niinkin hyvin, että välillä laulajalla olivat sanat hukassa välispiikeissään. Bändin mukanaan raahaamaa kauppatavaraa ja tulevia keikkoja sentään muistettiin mainostaa. Myyntipuheiden istuvuudesta rock- ja heavykeikkojen luonteeseen voi olla montaa mieltä, mutta erästä jenkkifraasia vapaasti mukaillen kamppailu on todellista, ja se on sitä erityisesti läpimurtoa tavoitteleville keskisarjan bändeille. Bloodred Hourglass tarjosi yleisölle huolelliset 40 minuutin alkulöylyt, eli tehtävä tuli suoritettua ja merkkarimyynnit totisesti ansaittua.

Insomniumia odotellessa salissa soi haikea Suomi-iskelmä mitä mainioimpana tunnelmanvirittäjänä illan pääaktille. Valojen sammuttua yhtye asteli lavalle minuutilleen ennakkoon ilmoitetun aikataulun mukaan, mistä eittämättä oli osittain tai kokonaan kiittäminen yleisön harvinaisen aikaista saapumista paikalle. Keikka alkoi tuoreinta albumia edustavalla biisikaksikolla ”Valediction” ja ”Neverlast”. Perjantai-ilta, loistokas uunituore albumi ja Bloodred Hourglassin ensiluokkainen lämmittely. Näillä eväin Insomniumin syyskiertueen ensimmäinen keikka sai erinomaisen alun yleisön ollessa täysin pähkinöinä heti alusta alkaen. Jo ensimmäisenä kuultu ”Valediction” osoitti kaiken olevan kunnossa taustalauluja myöten, ja keikan edetessä ”Heart Like a Graven” biisejä kuultiin lopulta kuusin kappalein. Näistä jokainen sai erinomaisen vastaanoton, ja erityisen suuren vaikutuksen tekivät eeppinen ”Pale Morning Star” ja itsetietoisen sentencedmäinen ”Heart Like  a Grave”.

Ville Frimanin monesti Insomniumin kanssa päällekkäin osuneiden ulkomusiikillisten velvollisuuksien vuoksi yhtyeen uusimmaksi jäseneksi viime vuonna pestattu Jani Liimatainen on osoittautunut loistolisäykseksi bändin soundiin ja lavapresenssiin. Kolmen kitaristin läsnäolosta yhtyeen keikoilla ei kuulemma ole tarkoitus tulla pysyvää tapaa, joten The Circuksen yleisöä hemmoteltiin nyt tämänkin suhteen. Kolmikko Friman, Vanhala ja Liimatainen nimittäin pitivät huolen, että  Insomniumin kitaraosuudet soundasivat nyt isommin ja tyylikkäämmin kuin koskaan. Erityisesti ”Pale Morning Star” ja ”Through the Shadows” jäivät mieleen kappaleina, jotka nousivat kolmen kitaristin myötä aivan omiin sfääreihinsä. Kymmenminuuttinen ”In the Groves of Death” päätti varsinaisen setin, eikä encorea tarvinnut yleisön kauaa kerjätä. Takuuvarmat ”The Primeval Dark” ja ”While We Sleep” toimivat siltana illan loppuhuipennukselle, joka alkoi stetsonipäisten Vanhalan ja Liimataisen akustisella kitarahimmailulla. Osa yleisöstä vielä arvuutteli, mitä tuleman piti, kun tuttuakin tutummat soinnut täyttivät salin illan viimeisen hitaan, ”Heart Like a Graven”, merkiksi.

Kyseisen eepoksen myötä ilta sai vähintäänkin arvoisensa päätöksen. Kohtalon oikusta yhtyeen epäkaupallisemmaksi tarkoitettu edellislevy saikin Insomniumin uran sellaiseen nosteeseen, että jatkuvien keikkatuuraajien sijaan yhtyeen oli pestattava uusi vakituinen kitaristi. Liike osoittaa orkesterin sisäistä luottamusta tulevaisuutta kohtaan, ja nykyinen tähtien asento näyttäisi kertovan, että tuohon luottoon on kaikki mahdolliset perusteet, ja vähän päälle. Taputtakoon siis itseään olalle jokainen, joka onnistui nappaamaan itselleen lipun tälle Suomi-rundille, sillä Insomnium on nyt elämänsä iskussa.

Teksti: Ossi Kumpula

Kuvat: Marlena Darocha

Settilista (Insomnium):

1. Valediction
2. Neverlast
3. Into the Woods
4. Through the Shadows
5. Pale Morning Star
6. Change of Heart
7. And Bells They Toll
8. Mute Is My Sorrow
9. Ephemeral
10. In the Groves of Death
—————————–
11.The Primeval Dark
12. While We Sleep
13. Heart Like a Grave

Kommentoi julkaisua