Kamara pitää otteessaan – Arviossa nimikkoalbumi ”Kamara”

Kirjoittanut Esa Kotoaro - 25.6.2018

Keski-Suomalainen metalliyhtye Kamara on 8.6.2018 julkaissut uusimman ”Kamara”-nimeä kantavan pitkäsoittonsa. Albumi on seuraaja vuonna 2016 julkaistulle ”Kahden maailman välissä” ja jatkaa tämän albumin osoittamalla tiellä. Raskaan death metal-tyylisen paahtamisen ja melodisemman musisoinnin yhdistäminen on onnistuneempaa kuin edellisellä albumilla. Tyylilajit eivät ole liian kaukana toisistaan ja tukevat toisiaan ajoittain jopa loistavasti. Edeltäjästään poiketen bändi on jättänyt black metal vivahteet pois, mikä ei välttämättä ole huono ratkaisu. Levyn kahdeksan kappaletta ovat ohi nopeammin kuin voisi kuvitella, eikä albumia ole täytetty fillereillä, vaikka muutamalla kappaleella vähän turhan paljon pituutta onkin.

Levyn avaava ”Alkutila” on loistava esimerkki melodisemman Timo Rautiaista muistuttavan soitannan ja raskaamman metallin yhdistämisestä. Laulaja-kitaristi Juha Minkkinen tekee pätevää työtä mikrofonin takana eikä meno tunnu väsyvän missään vaiheessa. Toisena singlenä julkaistu ”Kruunu” jatkaa menoa vakuuttavasti ja puolivälissä kuultava hidastempoisempi ”Loputon matka” on melko ihanteellisessa paikassa luomassa tunnelmaa. Mahtipontiset ja tarttuvat kappaleet ”Katharsis” ja ”Kadonnut horisontti” ovat Kamaraa parhaimmillaan ja tämän kaltaisia ralleja kuulisi mielellään jatkossakin. Kappaleet ovat livenä varmasti omiaan nostattamaan meininkiä kattoon. Albumin päättävä ensimmäisenä singlenä kuultu ”Raunioilla” pitää otteessaan koko kahdeksanminuuttisen pituutensa horjumatta välillä sivuraiteille. Näin sen kuuluu ollakin!

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Kokonaisuutena tätä voisi pitää yhtyeen ehkäpä eheimpänä ja vahvimpana julkaisuna. Kappaleet kannattelevat sopivassa järjestyksessä albumin tunnelmaa koko sen keston ajan eivätkä muutamat ajoittain pitkästyttävät ratkaisut varjosta kokonaisuutta liikaa. Albumin kappaleiden kertosäkeet ovat onnistuneita, mutta muistuttavat paikoin turhan paljon toisiaan. Osassa kappaleissa on löydetty lähestulkoon täydellinen rakenne, jota olisi toivonut kuulevan useammankin kerran, nämä tuovat albumille selkeää ryhdikkyyttä ja varmuutta, mitkä jäivät edelliseltä julkaisulta hieman uupumaan.

Kokonaisuudessaan yhtye on ottanut selkeän edistysaskeleen edeltäjäänsä, mitä ei myöskään voi missään nimessä huonoksi albumiksi nimittää. Nuo aiemmin mainitut black metal kokeilut aikaisemmalla julkaisulla olivat hyvin toteutettu, mutta jokseenkin väärässä paikassa. Tämän albumin kanssa on musiikillisesti pysytty samassa linjassa, vaikkei bändiä vieläkään voi selkeästi lokeroida. Jyväskylän Electric Fox-studiolla äänitetty omakustanne pitää otteessaan ja on selkeästi kovan työn takana ollut teos. Soitanta on yhtyeen puolesta mainiota kuunneltavaa ja lopputulos tuotannon puolelta on kiitettävää tasoa. Muutama minuutti sieltä täältä karsittuna käsissä olisi hyvin ryhdikäs julkaisu. Nimikkoalbumillaan Kamara todistaa olevansa oikealla tiellä ja bändin tuotoksia toivottavasti kuullaan pian jatkossakin.