Norjalainen Kampfar julkaisee kuudennen täyspitkänsä ”Djevelmakt” Indie Recordingsin kautta tammikuun 27.päivä ja esittelee oivan siivun norjalaisen black metal-jaoston osaamista. Aiemmasta levystä tulee kuluneeksi kolmisen vuotta, mikä tuntuu olevan yhtyeelle tavanomainen sykli, ja aikaisemman ”Mare”-levyn tiimoilta mukaan liittynyt uusi kitaristi jatkaa myös uudella julkaisulla.

2003 vuoteen asti duona toiminut bändi on sittemmin, live-esiintymisien lisäännyttyä, jatkanut neljän miehen ryhmänä ja kokoonpano onkin sama kuin edellämainitulla aikaisemmalla albumilla. Levyn kansitaiteena nähdään puolalaisen taiteilija Zdzisław Beksińskin maalaus, joka on tunnettu surrealistisista visioistaan helvetistä. Hänen vaimonsa kuoli -98, josta vuotta myöhemmin poikansa tappoi itsensä, kunnes mies itse puukotettiin kuoliaaksi 2005. Makoisa elämä siis. Kuvitus sopii myös teemaan, onhan levyn nimi Djevel (=paholainen) makt (=valta, voima). Laulaja Dolk kertoo albumin lyyrisenä teemana olevan kadotuksen: ”Se on uskonnonvastainen, mutta ei ihmisen vastainen. Mikä on todellisuutta ja mikä unta? Olemmeko vapaita yksilöitä, vai onko polkumme ennalta määrätty?” Syvällistä pohdintaa siis..

Entäpä sitten itse musiikki? Pitkästä menneisyydestään huolimatta yhtye ei ollut kovinkaan tuttu allekirjoittaneelle ennestään ja pakko myöntää, että olen jäänyt paljosta paitsi. Ensimmäiset vertailukohdat voisivat olla maanmiehensä Gorgoroth ja Taake. Tarkemman tarkastelun seurauksena yhtye on kuitenkin paljon moniulotteisempi kuin edellämainitut runnojat. Heti ensimmäisestä kappaleesta ”Mylder” lähtien vahva vaikuttaja on mielestäni myös vanhempi Ulver. Riffittely on sielukkaan surumielistä ja siitä on kuultavissa tietynlainen luonnon mystiikka, joka välittyy monien genren bändien tuotannosta, jotka yhdistelevät teemojaan norjalaiseen mytologiaa, kuten esim. viikinkijätti Enslaved ja ruotsalainen Månegarm.

Perinteisten kärinöiden lisäksi kuullaan aika ajoin myös puhtaita vokaaleja, jotka luovat hyvin kontrastia ja tunnelmaa materiaalin monimuotoisuuteen. Viimeisestä kappaleesta ”Our Hounds, Our Legion” tulee aika ajoin mieleen jopa Irlannin suuruus Primordial. ” Uuden miehistön ansiosta on sävellystyöhön tullut paljon uusia elementtejä” , kertoo rumpali Ask Ty. Tämä onkin kuultavissa pianon ja erinäisten jousien käytössä, luoden albumista dynaamisemman ja ns. taiteellisemman kokonaisuuden. Neljäs kappale ”Swarm Norvegicus” kuuluu mm. tähän kategoriaan, toimien eepoksena itsessään nousuine ja laskuineen, unohtamatta kuitenkaan repivän rouheaa metallista elementtiä. Lyriikka on pääosin norjaksi, lukuunottamatta viimeistä kappaletta, mikä sopiikin kokonaisuuteen hyvin jopa vahvistaen sitä.

Levy on hyvin onnistunut kokonaisuus ja edustaa melodista norjalaista black metallia parhaimmillaan. Loppu paljastuu asettamalla levyn soittimeen..

9/10

Kappalelista:
01. Mylder
02. Kujon
03. Blod,Eder og Galla
04. Swarm Norvegicus
05. Fortapelse
06. De Dodes Fane
07. Svarte Sjelers Salme
08. Our Hounds, Our Legion

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Tuukka Franck