Kansanperinteisiä kertomuksia ja melodista black metalia tarjoaa Satakunnan suunnasta tuleva Hiidenhauta. Orkesterilla on ennestään kahden levyllisen verran tarinoita kansanperinteestä, historiasta ja luonnosta, mutta materiaalia on riittänyt sen verran mukavasti, että kasaan on saatu rakennettua kolmas kokopitkä ”Riivin”. Luvassa on ennestään tuttua musiikkia, jota yhtye on kohta kymmenen vuoden ajan työstänyt.

Vaikka lähtökohtaisesti tyylisuunta kuulostaa ja vaikuttaa suht omaperäiseltä, ”Riivin”-luomus herättää todella helposti ristiriitaisia ajatuksia. Pääpiirteittäin soitto ja ulosanti on raivokasta, mutta suurin osa sävellyksistä ovat aika unohdettuja tusinatekeleitä. Jo kolme ensimmäistä levyn kappaletta ”Riidenlieko”, ”Lettorikko” ja ”Raate” eivät herätä tuntemuksia tai ajatuksia. Jos näissä on yritetty hakea tunnelmallista antia, se ei vain välity. Useimmiten aiempi meno tyssähtää, jolloin peli on jo menetetty kiinnostavuuden osalta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Albumin hyvät puolet ovat helposti bändin naissolistin Emma Keskimäen suoritukset. Osittain tunnelma herää hetkittäin henkiin, kun Emma Keskimäen vuoro tulee. Esimerkiksi ”Petäjä”-kappaleesta löytyy mielenpainuvia hetkiä ja tunnelmaa. Harmittavasti kaikki nämä ovat vain hetkittäisiä, sillä albumi B-puolisko luokittuu näihin unohdettuihin kappaleiden mustaan aukkoon. Etenkin tylsä ”Leväkkö” ei toimi, ei vain kerta kaikkiaan toimi.

Mikä tässä sitten on ongelmana? Teknisesti julkaisu on tehty hyvin, mutta kappaleet eivät vain sytytä. Tunnelma on unettavan kuuloista, ja riffit kuulostavat siltä yhdeltä ja samalta. Omaperäisiä ja mieleenpainuvia hetkiä ei löydy, ja kaikki tuntuu vain keskinkertaiselta. ”Riivin”-albumi jättää vaisun fiiliksen ylle.

6/10

Kappalelista:

1. Riidenlieko
2. Lettorikko
3. Raate
4. Petäjä
5. Leväkkö
6. Halava
7. Yövilkka
8. Ahonoidanlukko
9. Harmia

Hiidenhauta Facebook

Kirjoittanut: Sami Elamaa