Kantrirokkia Amerikan-meiningillä – arviossa Mojo Toothin ”Firewater”

Kantrirokkari Mojo Tooth julkaisi tänä keväänä toisen pitkäsoittonsa, jolla muusikko jatkaa debyyttialbumilla valitsemalla tiellään. Luvassa on vajaan tunnin verran kantrirokkia bluesin vivahteilla, ja sen takia pitkäsoitto tulvii verkkaisia poljentoja ja melankoliaa.

Mojo Tooth, tuttavallisemmin Robert Averkios Antonsen, vastaa itse pitkälti albumilla kuultavista instrumenteista sekä tuottamisesta. Matalaääninen Antonsen on selvästi viehättynyt Amerikan meiningistä. Tästä kielivät niin pukeutumistyyli kuin ”Firewater”-albumin kappaleet, jotka kurkottelevat vahvasti bluesin synnyinseutujen suuntaan. ”Firewater”-albumia leimaa verkkainen ote sekä Antonsenin matala lauluääni, jonka äänenkäyttö liikkuu sulavasti epämääräisen muminan ja selkeän artikuloinnin välillä. Mumiseva laulutyyli tuo tietenkin oman lisänsä kappaleiden äänimaisemiin, mutta voi myös ärsyttää kuulijoita, jotka ovat tottuneet selkeään ilmaisutyyliin. Toisaalta, mumina luo omaa utuisuutta verkkaisesti eteneviin kappaleisiin, ja tuo siten autenttisuuden tunnetta.

Mojo Toothin debyyttialbumiin verrattuna ”Firewater” on painottunut suoraviivaisemman ulosannin suuntaan. Tämä tulee heti kättelyssä selväksi, kun albumin alkupuolen kappaleet ovat perusrakenteisia poljentoja, jotka rakentuvat pitkälti kertosäkeistöjensä varaan. Sen sijaan ”Spiritual Drifter” ja ”Mississippi Fever” -kappaleilla on annettu tilaa hengittävämmälle äänimaisemalle, ja kappaleet ovat siten puhuttelevia. Vastaavasti ”Vagabond Shoes’lla” ja päätöskappaleella Mojo Tooth tuo kuultavaksi uutta aspektia repertuaaristaan: ”Vagabond Shoes’lla” kuullaan poikkeuksellisen instrumentaalinen osio, ja ”A Total Strangerin” -erikoisversiolla on erityisen pelkistetty ulosantia.

Siihen nähden, miten tasapaksulle ”Firewater”-albumin alkupuoli kuulostaa, onnistuu pitkäsoiton jälkipuoli muovaamaan kokonaisvaikutelmasta kohtalaisen hyvän. Vaikkei Antonsenin ääni minua erityisesti miellytäkään, on hän onnistunut tuottaja Tom O’Connellin kanssa kasaamaan pitkäsoiton, joka ei jää polkemaan paikalleen. Olkoonkin, että erityisesti albumin alkupuolelle sijoittuvat sen ärsyttävimmät teokset, on pitkäsoitolla hetkensä ”Mississippi Fever”, ”Spacegoat Waltz” ja ”A Total Stranger – Unreal World Mix” -kappaleiden ansiosta.

Kokonaisuudessaan ”Firewater” on taidonnäyte Antoseniltä, joka on päässyt näyttämään taitojaan niin instrumenttien käsittelyn (kitara, basso, harmonikka, mandoliini ja kosketinsoittimet), sanoitusten kuin sovituksen suhteen. Vaikka sanoitukset ovat toisinaan ennalta-arvattavia, on erityisesti kappaleiden äänimaisemien yksityiskohdista annettava kiitosta. Itsessään melankolialla ryyditetyllä kantrirokilla on oma rajallinen kuulijakuntansa, johon tämä varmasti uppoaa, mutta omalla kohdallani albumi ei suurta mielenkiintoa herätä.

Kappalelista:

1. Heavy Rain

2. Firewater

3. Black Snake Crawling

4. When The River Runs Dry

5. Spiritual Drifter

6. Mississippi Fever

7. Quicksand

8. Vagabond Shoes

9. Dead Man’s Hand

10. A Total Stranger

11. Spacegoat Waltz

12. A Total Stranger – Unreal World Mix

https://www.facebook.com/mojotoothofficial

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen