Väittävät, että paskasta ei saa konvehtia, mutta monet industrial-henkiset muusikot ovat osoittaneet väitteen roskaksi. Synkemmistä tunnelmista ammentava musiikki tekee sitä koko ajan.

90-luvun Nine Inch Nailsin teiniangstinen teollinen rock, Huoratronin synkeä ja junnaava, monotonisuuden vahvuudeksi kääntävä konemusa sekä esimerkiksi Rammsteinin päälle kaatuvat äänivallit etenkin ”Mutterilla” (2001) ja ”Reise, Reisella” (2004) kanavoivat ja purkavat jälkiteollista ahdistusta ammentamalla sen omasta kovasta ja metallisesta äänimaailmasta. Siinä missä elämä ennen vanhaan kolisteli eteenpäin tasaisesti kuin juna, on näkyvissä nyt vain sumeaa pörinää ja kohinaa. Siitä saa tehtyä purevaa taidetta.

Pietarsaarelainen, vuonna 2004 perustettu Kaos Krew tekee viime vuoden loppupuoliskolla ilmestyneellä ”Returno” -levyllään samaa kuin edellämainitut, ja kieltämättä taidokkaasti. Siitä huolimatta musiikin tunnelmista ja lyriikoista puskee läpi hienoinen naiivius ja pinnallisuus, joka ei oikein sovi yhteen tällaisen musiikin kanssa.

Levyn aloittava ”End My Pride” on puhdasoppisen iskevä metallinen rokkipala, ja sitä seuraava ”Man Down” maalailee hiukan tunnelmoivammin, mutta jatkaa lopulta samoilla menevillä linjoilla. ”Dying to Survive” osoittaa purevine kertosäkeineen hittipotentiaalia ja on kappaleena laadukkaampi kuin sitä seuraava ”When Soldiers Cry”, joka puolestaan kuulostaa siltä, että siitä on kovasti yritetty tehdä hitti. Myöhemmin levyllä tulevassa ”Crippled by Beliefissa” hauskasti nostellaan esiin rockin suuria, eli Kurt Cobain ja Elvis, mutta sinänsä laadukas kappale ei vain potki.

Lyriikat ovat hyvästä yrityksestä huolimatta levyn heikoin lenkki, ja niiden vuoksi koko levy jättää hiukan onton olon. Sanoituksissa on yhteiskuntakritiikkiä, viittaillaan ajankohtaisiin tapahtumiin, ammennellaan populaarikulttuurista ja ollaan vihaisia ja ahdistuneita, mutta kun sanat eivät vakuuta, niin ne eivät vakuuta.

Uskoisin, että Kaos Krew on livenä kova. Tällainen klassisesta rockista ammentava metallisävyinen ja koneilla täydennetty paahto on varmasti omiaan punomaan keikkasaliin mahtavan tunnelman. Sitä kynnystä ”Returno” ei silti ylitä, että juurikaan palaisin tämän levyn pariin sen jälkeen, kun päästän tämän arvostelun käsistäni.

Sen sijaan taidan kaivaa esiin ”The Downward Spiralin” ja laittaa ”Heresyn” soimaan.

6/10

Kappalelistaus:
1. End my Pride
2. Man Down
3. Dying to Survive
4. When soldiers Cry
5. Panama
6. Crippled by Belief
7. Through Flames
8. Dead and Gone
9. Follow Him
10. Big Sale ”live”

Kirjoittaja: Pasi Huttunen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy