Kasapäin ihanaa glam rock -nostalgiaa – Negative Allas Poolilla

Allekirjoittanut kuuluu siihen sukupolveen, joka oli herkässä esiteini-iässä, kun Negative löi läpi musiikkimarkkinoilla. Keulahahmo, laulaja Jonne Aaron ja yhtyeen soittajat meikattuine silmineen ja suurine hiuspehkoineen olivat sopivasti samaistuttavia esikuvia. Samalla heissä oli juuri oikea määrä rock ’n’ rolliin kuuluvaa ja puoleensavetävää vaarantunnetta.

Olen nähnyt yhtyeen useamman kerran livenä 2000-luvun lopulla. Kun yhtye jäi viettämään hiljaiseloa 2010-luvun taitteessa ja rajumpi musiikki valtasi oman mp3-soittimeni muistin, tuli yhtyeeseen otettua etäisyyttä.

Negative soitti muutaman kappaleen Jonne Aaronin synttärikeikalla Tampereella 2024. Paria vuotta myöhemmin julkistettiin yhtyeen paluu konserttilavoille. Paluukiertue alkoi Helsingin kenties kauneimmassa keikkamiljöössä, merenrannassa Allas Poolilla.

Kun orkesteri hyppäsi Altaan lavalle, oli meininki juuri sama kuin vuosia sitten, niin kuin bändi ja yleisö olisivat jatkaneet siitä, mihin aikoinaan jäätiin. Avausbiisinä kuultu ”Frozen To Loose It All” räjäytti tunnelman välittömästi taivaisiin, ja yleisö oli fiiliksissä runsaslukuisine ”Welcome back” -kyltteineen. Nostalgiannälkäinen yleisö toivotti bändin tervetulleeksi takaisin.

Jonne Aaron mietiskeli välispiikissä, että bändissä on muuten pysynyt samat soittajat, mutta kitaristin paikalla on porukka vaihtunut. Vokalisti pääsi ynnäilyissään siihen tulokseen, että bändissä on käynyt kuusi kitaristia. Tälle kiertueelle remmiin oli pestattu mystinen Max Fender, joka kätkeytyi naamion taakse eikä paljastanut kasvojaan.

Kitarataiteilija hoiti oman leiviskänsä kunnialla ja kappaleiden ehdolla musiikkia tyylikkäästi palvellen. Muuten yhtyeessä soittivat klassisen kokoonpanon jäsenet, laulaja Jonne Aaronin lisäksi rumpali Jay Slammer, kosketinsoittaja Mr. Snack ja basisti Antti Anatomia, joka intoutui heiluttamaan punaisia rastojaan tämän tästä.

Kitaristi Fenderin aisapariksi olisi kaivannut toista kitaristia tuomaan runkoa yleissointiin. Sointi tahtoi jäädä yhdellä kitaralla ohueksi soolo- ja melodiakohdissa. Negative operoi 2000-luvulla alun perin kuusihenkisenä kokoonpanona kahdella kitaristilla, mutta kutistui vuonna 2008 viisihenkiseksi kitaristi Jukka ”Sir Christus” Mikkosen saatua kenkää yhtyeestä.

Viidentenä soineen “Planet Of The Sunin” jälkeen kitaristi Max Fender ja kosketinsoittaja Mr. Snack jäivät lavalle jamittelemaan Dire Straits -klassikko “Brothers In Armsia”. Kaksikko herkutteli kyseisen kasarirockhelmen parissa pitkän tovin, ja muut saivat hengähdystauon.

Keikan sykähdyttävin hetki koettiin puolenvälin jälkeen. ”Neon”-studioalbumilta poimittu balladi ”Believe” ja erityisesti kakkoslevy ”Sweet & Deceitfulin” slovari ”Still Alive” saivat yleisön haltioihinsa ja laulamaan mukana. Jonne Aaronin ei tarvinnut kuin puolella sanalla käskeä nostamaan kädet ilmaan ja yleisö teki työtä käskettyä. Näiden kahden tunnelmapalan perään kuultiin yhtyeen suurin hitti ”Moment Of Our Love”.

Settilista oli rakennettu jännällä tavalla: suurimmat hitit ammuttiin alkukeikasta ja vähän yli puolenvälin kohdalla. Loppukeikan kliimaksikohtaan varsinaisen setin loppuun ja encoreen olisi voinut säästää jonkin tunnetummista hiteistä. Harmillisesti keikan intensiteetti hieman laski loppua kohden.

Tässä kohtaa täytyy muistaa, että yhtye on ollut pitkään poissa. Kun yhtye saa lisää keikkoja alle, niin biisijärjestys ja alusta loppuun asti kantava draaman kaari hioutuvat varmasti kohdilleen.

Kun Negativen musiikista riisutaan nostalgia-aspekti, niin alta paljastuu, että Jonne Aaron rykmentteineen on kirjoittanut kelpo kasan häpeilemättömän tarttuvia glam rock -paloja järkälemäisillä kertosäkeillä varustettuna. Niitä kelpaa esitellä pitkin Suomen suvea. Aika näyttää jatkaako yhtye keikkailua. Kenties saamme kuulla uutta musiikkiakin?

Artikkelin kuvat otti Kenneth Alex.