Kasarirokkia kanadalaisittain: Loverboyn Get Lucky 40 vuotta

Kirjoittanut Olli Lehtonen - 7.10.2021

1979 Kanadan Albertan provinssissa sijaitsevassa Edmontonin kaupungissa perustettu rock-yhtye Loverboy on yksi 1980-luvun ikonisimmista ja menestyneimistä yhtyeistä, mikä valtavista myyntiluvuista huolimatta ei koskaan saavuttanut kriitikoiden suosiota. Yhtyeen perusti Länsi-Kanadan rock-skenen veteraanimuusikot kitaristi Paul Deanin, rumpali Matt Frennetten ja laulaja Mike Renon toimesta, solmien levytyssopimuksen Columbia Recordsin kanssa loppuvuodesta 1979. Bändin esikoisalbumi “Loverboy” myi kultaa ja lopulta multi-platinaa sekä yksinkertaisella, mutta hyvin tuotetulla pehmo-punk -soundillaan, nostaen yhtyeen Kanadassa kaikkien huulille. Yhtyeen lopullinen läpimurto valtavirran kuumimpien nimien joukkoon tapahtui toisen albumin “Get Lucky” myötä, minkä julkaisusta tulee 7. lokakuuta täyteen 40 vuotta. Lisäksi yhtye meni sisäisten jännitteiden vuoksi tauolle vuonna 1987, eikä esiintynyt yhdessä enne vuoden 1989 lyhyttä uudeellentulemista. Seuraavalle vuosikymmenelle tultaessa bändi kokosi rivinsä uudelleen, ja on ollut aktiivinen siitä lähtien, julkaisten jopa uutta materiaalia viime vuosikymmenellä.

“Get Lucky” on puhdasta kasarin alun pop rock -kultaa, jossa yhdistyy tarttuvat ja nokkelat sävellykset, hienostunut tuotantojälki ja tiukka hard rock -asenne. Albumille keskiössä on syntetisaattori kimaltelevine saundeineen sekä Paul Renon kiinnostava ja asenteikas kitaratyöskentely. Nämä elementit kuuluvat jo aloitusraidalla “Working for The Weekend”, mikä on koukuttavine melodioineen ja koukkuineen kuin luotu hitiksi. Biisillä kuullaan yksi mielenkiintoisemmista välisoitoista, jossa kitara vatkaa kuudestoistaosioa maukkaan phaser-efektin maustamana. Kuulin ensimmäisen kerran kappaleen vuoden 2002 videopelin Grand Theft Auto: Vice City Vrock-autoradiokanavalla, mikä toi yhtyeen nuoremman yleisön tietoisuuteen. Samantyylinen meno jatkuu biisillä ”Jump”, mikä on tiukkoine yksinkertaisine riffittelyineen yksi levyn hienoimpia hetkiä. Dean ei turhia kikkaile sooloissaan, vaan sulauttaa soolokitaran osaksi sävellystä. Tämän ansiosta hän on kasarirockin yksi tyylikkäimmistä aliarvostetuimmista kitaristeista. Lisäksi balladinomainen melodinen ”When It’s Over” toimii oivallisena suvantona riffivetoisten rymistelyjen välissä, mikä osoittaa myös yhtyeen monipuolista estetiikkaa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”Gangs in the Street” yhdistää tyylikkäästi laulavia syntikkasoundeja ja räväkkää riffittelyä, joiden yläpuolella helmeilee Renon puhdas ja tiukka lauluääni. Kappaleen voisi seesteisen, mutta pahanenteisen tunnelmansa vuoksi kuvitella kasaritoiminta-elokuvan soundtrackille. Bändi levyttikin Top Gun- elokuvaa (1986) varten biisin ”Heaven in Yours Eyes”. Bluestyylisellä slide-kitaralla terästetty suoraviivainen rock ’n’ roll -kappale ”Emotional” uuden aallon vaikutteista singlelohkaisua ”Lucky Ones”. Biisin intro tuo mieleen ajan uuden aallon syntikkavetoiset yhtyeet, ja kitarariffittely Foreignerin kaltaiset hard rock -yhtyeet. Nopeatempoisen ”It’s Your Lifen” ja keskitempoisen power pop -balladimaisen ”Watch Outin” myötä levyn päättää rytmikkäällä ja koukuttavalla syntikkasekvenssilla eteenpäin polkeva ”Take Me to the Top”. Kitaraosuuksia on biisillä verrattain vähän, mutta laatu korvaa määrän.

”Get Lucky” on albumeita, joista on vaikea keksiä mitään pahaa sanottavaa, koska kokonaisuus hipoo täydellisyyttä niin soiton, sävellysten kuin tuotannon suhteen. Sillä ei ole ainuttakaan huonoa kappaletta, eikä ”Emotionalin” kaltaiset ajoittaiset fillerit vesitä lainkaan kuuntelukokemusta. Levy on edustaa kasarin alun tyylikästä soundimaailmaa herkullisine syntikoineen ja tiukkoine miedoilla efekteillä höystettyjen kitaroineen. Soinnin pieni makeus voi aluksi tuntua vieraannuttavalta, mutta siirappisuutta terästää tuhti rock-asenne. ”Get Lucky” on mikä on oivallisin levy aloittaa bändiin tutustuminen.