”Katarttiset raivotanssit” -klassikkoarviossa Unsanen 30-vuotias debyyttialbumi

New Yorkin myöhempien aikojen hardcore-piirien meluisampaan osastoon kuuluvan Unsanen omaa nimeä kantava debyyttialbumi julkaistiin 26.11.1991. Vuonna 1988 Sarah Lawrence Collegessa opiskelleiden kaverusten, laulaja-kitaristi Chris Spencerin, basisti Pete Shoren ja rumpali Charlie Ondrasin perustama garage-noise-trio Lawn-Chair-Blisters vaihtoi nimensä Unsaneksi. Yhtye onnistuikin pikapuolin solmimaan levytyssopimuksen Circuit Recordsin kanssa. Yhtye äänitti ensimmäiseksi albumiksi tarkoitetun ”Improvised Munitions” yhdessä äänittäjä Wharton Tiersin (mm. Sonic Youth, Helmet, Dinosaur Jr.) kanssa. Levy-yhtiö jätti kuitenkin albumin julkaisematta.

Yhtye jatkoi itsepintaisti oman polkunsa kulkemista keikkaillen ahkerasti aikalaistensa vaihtoehtometalli- ja noise rock -yhtyeiden kuten Pussy Galoren ja Helmetin kanssa CBGB’sin kaltaisten, rähjäisten punk-luolien hämyisissä illoissa ja lähialueilla. Unsanen miehistöä vaikutti myös muissa skenen ug-yhtyeissä, kuten Boss Hog ja The Action Swingers.

Unsane jalosti kulmikasta, kovaäänistä, metallisen kirskuvaa soundiaan useilla pienlevy-yhtiöiden julkaisemalla 7″ singleillään. Marraskuun 26.1991 Matador Records julkaisi samaisen vuoden alussa äänitetyn yhtyeen omaa nimeä kantavan albumin. Yhtyeen ystäväpiiriin kuulunut, NYPD:n henkirikososastolla työskennellyt, nimettömänä pysyttelevä henkilö oli antanut valokuvan New Yorkin metron junakiskojen varrella itsemurhan tehneestä Members Only -trendimerkin takkiin sonnustautuneesta nuoresta miehestä yhtyeen käyttöön.

yhtyeen tukahdutetun aggressiivinen, sekasortoinen ja kovaääninen soundi muodostui brutaalin visuaalisen julkisivun kanssa yhtyeen nihilismiä huokuvaksi tavaramerkiksi.

”Organ Donorin” kiihkeää, katkorytminen tomikomppi yhdessä lanaavan bassorytmiikan, grungahtavan noisecorerytmikitaroinnin kanssa lyövät kuulijalta luulot pois heti kättelyssä. MC5:lle kunniaa tekevät rokkisoolot istuvat kulmikkaaseen jyräykseen hienosti. Spencerin särön läpi ajettu, sairaalloisen piinaava huutolaulu komeilee kirsikkana myrkyllisen kakun päällä. Albumin rokkaavinta osastoa esittelee post-hardcoren sekä NoMeansNo ja Melvins -tyyppisen, kulmikkaan metelin sekoitus ”Bath”. Aggressiiviset rokkisoolot eivät jää avausbiisin vastaavia hennommiksi.

”Maggot” on puolestaan häiriintyneen muhkeasti ja staattisesti groovaavaa vaihtoehtometallia kymmenen vuotta ennen groove metal -käsitteen syntyä. Piinaavan junnaava ”Cracked Up” edusta rosoista (epä)sävelpohjaa, jolle mm. Alkuaikojen Life Of Agonyn ja Rollins Bandin katartisten raivotanssien juuret osittain ulottuvat. Poikkitaiteellisesti jossain Neil Young & Crazy Horsen, ”Bleachin” aikaisen Nirvanan, Flipperin ja Dead Moonin välimaastossa ryömittävä proto-grunge-biisi ”Slag” on albumin tarttuvinta antia.

Shoren rouhean säröbassolanauksen ja Ondrasin maltillisen grunge-komppauksen päällä Spencerin flangeroidusta näppäilystä synkähkään ja repivään, rytmikitaravyörytykseen syöksyvä ”Exterminator” tuo selkeän assosiaation Big Blackin sekä Soundgardenin raskaampaan tuotantoon että Terveiden Käsien vaihtoehtoisen ”Non Ultra Descriptica” -albumin (2000) hienoon ja epäkonventionaaliseen avausbiisin ”Outgrown”.

Vuonna 1997 ruotsin death metal-veteraani Entombed coveroi ”Unsane”-albumin väkevien, epäharmonisten vastasointujen varaan rakentuva ”Vandal-X” -biisin omaa nimeään kantaneella harvinaisuuksia ja covereita sisältäneellä albumilla. Myöhemmin, 2000-luvun alkumetreillä kappale löytyi myös yhtyeen cover-tuplalla ”Sons Of Satan Praise The Lord”.

Ryhdikkäästi paukuttava ”HLL” ja koko meluisan paketin melodisimmalla sointukierrolla varustettu ”AZA-2000” ovat albumin yleisöystävällisintä antia. Valssirytmiikkaan perustuvaa säröbassotteluun perustuvassa rytistelyssä ”Cut” Unsanen varsin vapaamuotoinen yhteissoitto osoittaa erityisiä tiukentumisen elkeitä. Albumin päättävät maanisesti rockaava ”Action Man” ja angstia tihkuva, Unsanen rujon melodinen post punk-taidonnäyte ”White Hand”.

1992 New Yorkin uuden musiikin festivaalien aikaan Unsane-debyytillä soittanut yhtyeen alkuperäisrumpali Ondras menehtyi heroiiniyliannostukseen. Hänen tilalleen yhtyeeseen rekrytoitiin mm. Swansin kokoonpanosta tuttu Vincent Signorelli. Shore jätti yhtyeen vuonna 1994 tuntemattomasta syystä.

Unsanen sisäänpäin kääntynyttä aggressiivisuutta huokuva debyyttialbumi oli lajissaan ehdottomimpia metallisen vaihtoehtorockin ja post-hardcoren julkaisuja. Lukuisat aikamme arvostettavat noise rock- viitteiset yhtyeet aina Throatista Whoresin kautta Hatebreediin, Quicksandiin ja Russian Circlesiin ovat taatusti Unsanensa kuunnelleet.