Katatonian Anders Nyström: ”Edellinen rumpalimme rajoitti meitä musiikillisesti”
Ruotsalainen doom metal -bändinä aloittanut ja sittemmin progressiivisen rockin suuntaan kulkenut Katatonia julkaisee tänään järjestyksessään kymmenennen täyspitkänsä, joka kantaa nimeä ”The Fall of Hearts”. Kaaoszine tavoitti yhtyeen kitaristi Anders Nyströmin ja jutusteli hänen kanssaan levystä, bändin sävellysprosessista ja levyteollisuuden nykytilanteesta.
Heipä hei! Kuinkas vuosi on bändin osalta sujunut?
Anders Nyström: Eipä juuri muuten kuin studiossa lymyten. Saimme siellä hommat valmiiksi helmikuussa, jonka jälkeen olemme soittaneet vain kourallisen keikkoja kevään aikana. Muuten olemme keskittyneet levyn valmistelemiseen ja promootioon.
Mainos päättyy
Julkaisette uuden levynne ”The Fall of Hearts” tämän kuun 20. päivä. Voisitko kertoa hieman levyn tekoprosessista, erosiko se mitenkään aiempiin levyihinne verrattuna?
Anders Nyström: Tämän levyn tekeminen oli meille omanlainen haasteensa, sillä kyseessä on kymmenes studioalbumimme emmekä halunneet lähteä kopioimaan aiempia levyjä ja kuulostaa itseämme toistavilta. Aluksi oli hieman hankalaa yrittää päättää, mihin suuntaan levyllä kulkisimme, mutta tämä ongelma ratkaisi itsensä heti, kun aloimme varsinaisesti säveltää materiaalia. Sävelsimme levyä syyskuun ja lokakuun aikana, minkä jälkeen menimme studion puolelle marraskuussa. Keräsimme vuosien aikana kertyneitä ideoitamme kokoon ja sen ohessa myös sävelsimme täysin uutta materiaalia. Mielestäni yksi ovia avannut asia oli uuden rumpalimme, suomalaisen Daniel Moilasen liittyminen bändiin, sillä hän on teknisesti hyvin osaava rumpali eikä siten rajoittanut säveltämistämme yhtään. Levy sisältää paljon aikaisempia pidempiä kappaleita, ja se sattuu myös olemaan pisin levytyksemme tähän asti kestäessään melkein 70 minuuttia. Se sisältää paljon progressiivisia elementtejä ja ylipäätänsä enemmän monipuolisuutta. Säveltäessä näitä kappaleita huomasimme niiden kulkevan hyvinkin eri suuntiin, mutta kun keräsimme ne kokoon, huomasimme niistä muodostuvan mielestämme hyvin monipuolisen kokonaisuuden.
Miten bändin uusimmat jäsenet astuivat sisään levyn tekoprosessissa, osallistuivatko he esimerkiksi säveltämiseen?
Mainos päättyy
Anders Nyström: No, toinen uusista jäsenistämme, Roger (Öjersson) liittyi bändiin vasta, kun levy oli lähes valmis, joten hänellä oli vain aikaa ikään kuin antaa oma leimansa levyn musiikkiin soolojen ja pienten kitaramausteiden muodossa, sillä hän on hyvin taidokas kitaristi. Toinen uusista jäsenistämme oli kuitenkin mukana alusta lähtien. Bändinä emme sävellä kappaleita jammailemalla niitä treenikämpällä vaan itsekseen kodeissamme. Olemme aina tehneet sen näin, emmekä ole koskaan olleet jammailubändi, sillä mielestämme tämä sopii meille parhaiten. Siinä vaiheessa, kun koemme saaneemme selvän rakenteen kappaleelle, otamme muut jäsenet mukaan. Esimerkiksi lähettelemme laulajamme Jonaksen kanssa toisillemme kappaleideoita, minkä jälkeen kommentoimme niitä ja ehdotamme pieniä muutoksia sinne ja tänne. Moilasen tullessa bändiin hän kuitenkin kannusti meitä olemaan tekemättä kompromissejä ja noudattamaan visioitamme.
Tuohan kuulostaa hyvinkin oivalta näkökulmalta asiaan!
Anders Nyström: Kyllä, ja olimme hyvin innoissamme hänen sanoessa näin! Tiesimme siten, että levystä tulisi hyvin musikaalinen ja nostaisi rimaamme korkeammalle.
Mainos päättyy
Onko teillä ollut sitten tässä mielessä bändin menneisyydessä rajoitteita rumpalien osalta?
Anders Nyström: Noh, kyllä, koska kaikki ovat erilaisia. Entinen rumpalimme, myös nimeltään Daniel (Liljekvist), oli myös aivan uskomaton rumpali ja hyvin spontaani ja halusi kokeilla eri asioita. Päädyimme sitä kautta tiedostamaan hänen vahvuutensa ja heikkoutensa rumpalina ja tiesimme, mitä hän ei juuri haluaisi soittaa, joten pyrimme vähentämään senkaltaisia asioita. Moilasen asenne hommaan oli enemmänkin luokkaa ”säveltäkää juuri, mitä haluatte, ja soitan sen!”
Tämä on siis bändin kymmenes studioalbumi. Alkaako mielestäsi olla vaikeampaa löytää aina uusi reitti, jota kulkea musiikillanne?
Anders Nyström: Kyllä, se on mielestäni äärimmäisen hankalaa, sillä on niin helppoa vain toistaa itseään. Toisaalta, ehkä fanimme saattaisivat tykätä siitä, mutta me emme. Emme ole AC/DC:n kaltainen bändi vaan haluamme aina luoda levyillämme jotain erilaista. Joskus se on enemmän erilaista, joskus taas vähemmän, mutta se ei vain saa olla sama levy toistettuna. Täytyy aina etsiä jotain uutta tai vanhaa, jota lisätä mukaan. Varsinaisia säveltäviä jäseniä bändissä onkin vain kaksi, ja homma olisi paljon helpompaa, jos muutkin jäsenet osallistuisivat säveltämiseen. Yritämmekin kannustaa muita jäseniä olemaan avoimia ideoistaan, mutta jostain syystä he eivät tee sitä, tiedä sitten miksi.
Mainos päättyy
Sanoisitteko olevanne bändi, joka jatkuvasti säveltää uutta materiaalia, vai sävellättekö, kun uusi levy on tehtävä?
Anders Nyström: Alamme säveltää ja työstää uutta levyä hyvin myöhään, jopa vasta silloin, kun olemme jo asettaneet deadlinen ja vuokranneet studion. Toki sitä saattaa vuosien varrella istahtaa kitaran ääreen ja äänittää ideoita, mutta emme itse koskaan sävellä valmista kappaletta kuukausia ennen levyn työstämistä. Kaikki tehdään juuri ennen studioon menemistä, ja tämä on tapa, jolla olemme asian hoitaneet alusta alkaen. Sitä huomaa muulloin olevan vain liian kiireinen, emmekä ole kirjoittaneet kappaleen kappaletta kiertueen aikana. Toisinaan toivoisin voivamme tehdä sen toisin ja olemme yrittäneetkin tehdä, mutta emme kokeneet sen toimivan meillä. On vaikeaa yrittää säveltää suoraan sydämestä tulevaa kappaletta samalla, kun viereisessä huoneessa biletetään.
Tuon voisi myös ajatella olevan ongelma hieman nuoremmille bändeille, sillä niiden melkeinpä täytyy kirjoittaa kappaleita bileiden keskellä saadakseen levyn valmiiksi ja julkaistua.
Anders Nyström: En minä siinä kuitenkaan mitään ongelmaa näe. Meidän sivuprojektimme Bloodbathin osalta se ei olisi ongelma. Sitä bändiä ajatellessa voisin säveltää kappaleita itse bileiden keskellä!
Mainos päättyy
Johtuuko se Bloodbathin ja Katatonian tunnelmallisista eroista?
Anders Nyström: Kyllä, ne ovat keskenään kuin päivä ja yö! Bloodbathin osalta materiaali vain tulee ulos, kun taas Katatoniassa kyseessä on tunteiden ilmaiseminen ja sille kappaleita säveltäessä kokee, kuin olisi yhtä kappaleen kanssa. Tämä ei onnistu, jos ympärilläsi pörrää jotain muuta, vaan täytyy olla täysin eristyksissä ja yksin. Tiedämme kokemuksesta tämän olevan ainoa toimiva tapa.
Kuinka tärkeäksi sitten koet sen, että teillä on tämä mahdollisuus julkaista täysin toisistaan eroavaa musiikkia?
Anders Nyström: Mielestäni se on hyvin tärkeää, sillä se yksinkertaisesti saa minut iloisemmaksi. Ajattelen näitä bändejä aivan kuin ajattelen kahta mahtavaa lounasta: haluat molempia yhtä paljon ja syöt ne eri päivinä. Äärimmäinen death metal -bändi yhdellä puolella ja tunteikkaampi, nykyaikaisempi rock-bändi toisella puolella luo hyvin terveen tavan elää muusikkona.
Jos vertaisit tätä tulevaa levyä ”Dead End Kings” -levyyn, kuinka erilaisia kuvailisit niiden olevan?
Anders Nyström: Mielestäni tulet ehdottomasti tunnistamaan, että kyseessä on sama bändi ja että kaikki tuntomerkkimme ovat tallessa: raskaat kitarat ovat edelleen mukana, samoin Jonaksen kauniit vokaaliosuudet. Itse kappaleiden osalta se on hyvin erilainen, sillä uuden levyn kappaleet eivät noudata samaa reseptiä kuin esimerkiksi ”Dead End Kings” ja olemme kulkeneet poispäin perinteisestä kappaleformaatista. Jotkin kappaleet ovat kahdeksan-yhdeksänminuuttisia, emmekä ole tainneet tehdä mitään senpituista sitten 90-luvun.
Oliko teillä oma visio siitä, että haluaisitte mennä bändin kanssa tähän suuntaan?
Anders Nyström: Ei, emme suunnitelleet progressiivisuutta, mutta se vain tapahtui, hyvinkin suuresti uuden rumpalin takia. Kun kokeilimme pidempiä sävellyksiä ja erilaisia rumpukuvioita, me vain koimme, ettei näistä tulisi kahtatoista ”My Twinin” kaltaista kolmeminuuttista kappaletta. Tiesimme, että levystä tulisi jotain hieman erilaista ja progressiivisempaa.
Tämä levy on bändin kymmenes. Katsotteko koskaan bändin diskografiaa ja ajatteletta jokaisen levyn olevan luonnollista jatkumoa aiemmalle?
Anders Nyström: Kyllä, sanoisin näin! Uramme on ollut omanlainen matkansa, ja jokainen levy edustaa omaa etappia tällä matkalla. Toki olemme kulkeneet hyvin pitkän matkan, ja jos kuuntelet ensimmäistä levyämme, et välttämättä edes tunnistaisi sitä samaksi bändiksi. Meillä on kuitenkin juuremme siinä soundissa, ja kunnioitan sitä suuresti. Jos minua pyydettäisiin valitsemaan lempialbumini, se olisi minulle mahdotonta, koska jokainen levy edustaa jotain tärkeää osaa urastamme.
Kuinka paljon omat musiikilliset inspiraation lähteesi ovat muuttuneet vuosien varrella? Kuunteletko nykyään eri musiikkia kuin bändin alkuaikoina vai pidätkö edelleen samoista bändeistä?
Anders Nyström: Ehdottomasti! Tulen aina rakastamaan sitä musiikkia, jonka parissa kasvoin, sillä se on ajatonta enkä lopeta musiikin kuuntelemista vanhenemisen takia. Pysyn kartalla myös nykypäivän äärimetallista, joka jossain muodossa heijastuu myös Bloodbathin riveissä soittelemisessa. Vastaukseni kysymykseen taitaa kuitenkin olla, että kuuntelen jopa enemmän musiikkia nykyään! Pitämäni musiikin kokoelma vain kasvaa kasvamistaan, enkä aio ns. ”poistaa” mitään niistä.
Tiedät varmaan, että nykyisin monet vanhemmat julkaisut myyvät jopa enemmän kuin uudemmat. Mitä mieltä olet tästä, onko metallimusiikin laatu laskenut vuosien varrella?
Anders Nyström: Mielestäni se johtuu suurilta osin nykymaailmasta, sillä nykyään on jopa lähes liian helppoa kuunnella musiikkia YouTuben ja Spotifyn takia. Jos levyä ei löydy suoratoistettavana, omalla tavallaan lähes hemmotellut nykynuoret raivostuvat! He eivät tunnu ajattelevan voivansa ostaa varsinaisen fyysisen levyn!
En itse käytä Spotifyta, olen niitä ihmisiä, jotka eivät pidä koko jutusta yhtään.
Anders Nyström: Minulla itsellänikin on ongelma sen kanssa, sillä en näe kauneutta siinä. Toki se on hyvin helppo ja käytännöllinen, ja sinulla on virtuaalinen kirjasto näytölläsi, mutta siinä ei ole levyn omistamisen kauneutta! Entä jos Spotify jonain päivänä lakkautetaan? Mitä musiikkikokoelmallesi tapahtuu sitten?
Ostin itse juuri tässä lähiaikoina Rammstein-vinyyliboksin ja nautin kovasti jo sen silkasta avaamisesta ja tarkastelusta. Tätä nykynuoret eivät saa suoratoistosta, eivätkä jotkut välttämättä edes tiedä, miltä se tuntuu!
Anders Nyström: En usko monen edes olevan tietoinen koko asiasta! Minäkään en tiennyt kaikkia 70-luvun levyjä, vaan minun täytyi itse jälkikäteen tutkia asiaa tarkemmin. Enkä ymmärrä, mikseivät jotkut voi olla uteliaita ja tutkia itse tätä asiaa. ”Mitä, ennen Spotifyta oli jotain? Ostit CD-levyjä, wau! Mitä teitte ennen sitä? Oi, teillä oli näitä vinyylejä! Ja mikä tuo on, kasetti?” Tutkikaa asiaa! Kunnioittakaa sitä!
Olin itse asiassa tässä juuri Islannissa tuomaroimassa paikallista Wacken Metal Battle -kilpailua ja kävin siinä ohessa levykaupassa. Siellä yksi muista journalisteista meni kysymään kaupan omistajalta, onko heillä jonkin paikallisen bändin levyjä ja osti sen siltä seisomalta kuuntelematta kappalettakaan! Mielestäni se oli mahtavaa nähdä!
Anders Nyström: Oi, en ole kuullut tuommoisesta pitkään aikaan, viimeksi varmaan aivan 90-luvun alkupäässä! Tuo olisi pitänyt kuvata, laittaa Youtubeen ja jakaa kaikkialla etusivun juttuna joka päivä!
Kiitoksia paljon ajastasi, onnea tulevaisuuteen ja toivottavasti näemme Tuskassa! Onko mitään, mitä haluaisit näin lopuksi sanoa faneillenne ja Tuskaan meneville lukijoille?
Anders Nyström: Mielestäni Tuska on ehdottomasti yksi maailman kolmesta parhaimmasta festareista! Se on niin hyvin järjestetty, esiintyjät ovat aina kovia ja koko homma on hyvin ammattimaisesti hoidettu. Suomalaiset vaikuttavat muutenkin tietävän, miten hyvät festarit järjestetään, joten Tuska – here we go!
Haastattelun voit kuunnella kokonaisuudessaan KaaosTV:n kautta tästä:
Haastattelu: Arto Mäenpää