Katselua rakkauden linssien läpi – arviossa Double Visionin nimikkoalbumi

Foreignerin tribuuttiyhtyeenä kunnostautunut Double Vision julkaisi tänä kesänä omaa nimeä kantavan esikoispitkäsoiton. Kolmetoista kappaletta kattava debyyttialbumi on mukaansavievä nostalgiapläjäys, joka saa hymyn huulille ja lanteet keinumaan.

Ensikuulemalta voisi luulla, että Double Visionin esikoisalbumi on tribuuttilevy Foreignerille, sillä sen verran hyvänkuuloista ja sujuvaa pitkäsoiton eteneminen on. Albumi sisältää kuitenkin yhtyeen omia kappaleita, joista valtaosa on vokalisti Chandler Mogelin ja kitaristi Chris Schwartzin käsialaa. Vanhan koulukunnan melodiselle rockille tyypillisesti Double Visionin kappaleet ovat rakkaudellisesta näkökulmasta kirjoitettuja ja hyvin tarttuvia.

Vaikka koko pitkäsoitto vilisee rakkauteen ja sydänsuruihin viittaavaa kuvastoa, on albumista muodostunut kokonaisuus, joka onnistuu ylläpitämään mielenkiinnon. Merkittävässä roolissa ovat niin Mogelin karismaattinen ääni kuin koko kuusihenkisen kokoonpanon yhteistyö, joka kuuluu sulavana yhteen soittamisena. Myös Double Visionin ulkopuolisilla muusikoilla on ollut vaikutuksensa, sillä heidän mukanaan albumilla kuullaan esimerkiksi jousisoittimia useammalla kappaleella. Sanoituspuolella Aleena Gibsonilla on vastaavasti ollut merkittävä rooli, sillä hän on ollut mukana lähes kuuden teoksen sanoittamisessa.

Double Visionin esikoispitkäsoitto on puoleensavetävä retro-albumi. Vaikka levy onkin julkaistu tänä kesänä, on se onnistunut tavoittamaan yhtyeen esikuville tyypillisen rentouden ja melodisuuden. Noin kolmen vartin kestoinen pitkäsoitto on kokonaisuus, jonka äärellä viihtyy ja josta löytyy myös omanlaistaan syvyyttä.

Kappalelista:

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen