Katsos Mokomaa, Stam1naa ja Diabloa – Sakara Tour 2016 Espoossa
Erään toimittajan tammikuun jälkipuoliskolta alkanut keikkatauko päättyi viime lauantaina Espoossa. Kevät oli ehtinyt jo piristävän pitkälle, kun sakaralaisten neljäs tuleminen rantautui Metro Areenalle. Vaikka minulla aluksi olikin epäilyni areenan kolkkoudesta, bändien uudemmasta tuotannosta ja ties mistä, palauttivat Diablo, Mokoma ja Stam1na keikkahorroksessa uinuneen kriitikon kertaheitolla takaisin elävien kirjoihin.
Tannoisesta ovifiaskosta oli Metro Areenalla otettu opiksi, ja Diablon aloittaessa kello 19:00 oli keikkaväellä ollut jo tunti aikaa asettua taloksi entisen Bluesin kotipesään. Vaikka melko lähelle lavaa pääsikin astelemaan vaivattomasti hieman ennen keikan alkua, valojen sammuttua jengi heräsi välittömästi ja bändin saapuessa lavalle vastaanottokomiteaa oli kertynyt jo loppuunmyydyn yökerhon verran.
Diablo soitti napakan tunnin keikan, jonka aikana kuultiin melko tasaisesti kappaleita yhtyeen eri aikojen tuotannosta kahta ensimmäistä levyä lukuun ottamatta. Viime syksynä Suomen listaykköseksi noussut ”Silvër Horizon” oli setissä vahvimmin edustettuna neljällä kappaleella, joista erityisen hyvin toimi herkän tunnelmoiva ”Prince of the Machine” ja nimensä mukaisella voimalla keikkakansaa piiskannut ”Savage”. Pääroolia yhtyeen musisoinnissa näytteli kitaristi Marko Utriainen, jonka melodisia sooloja piti välillä suorastaan pysähtyä kuuntelemaan keikan tarkkailemisen sijaan. Diablon soundipoliittinen linja osoittautui myös illan parhaaksi, mikä myöhemmin Mokoman ja Stam1nan settien aikana kävi ilmi.
Mainos päättyy
Mokoma se vain jatkaa ja jatkaa voittokulkuaan. Vuosi sitten helmikuussa julkaistu ”Elävien kirjoihin” osoittautui suuremmaksi yleisömenestykseksi, kuin bändi ehkä itsekään oli uskaltanut toivoa. Noin puoli tuntia Diablon perästä alkanut keikka oli yleisön vastaanoton puolesta täyttä hurmosta alusta loppuun, ja bändin rento itsevarmuus tilanteessa viesti siitä, että juuri tähän on totuttu viimeisen vuoden aikana.
Keikan avauskaksikko ”Valapatto” ja ”Lunnaat” esitteli ilmeisen tarkoituksenmukaisesti Mokoman ääripäät ja toimi samalla muistutuksena siitä, miksi pitkälti unohdin bändin ”Luihin ja ytimiin” -levyn jälkeen. Kuten kyseisen biisin aikana kiertänyt iloinen pitti väkevästi todisti, Mokoman ”Hei Hei Heinäkuu” -linja on löytänyt yleisönsä ja puolueeton fani voi helposti olla iloinen lappeenrantalaisten puolesta, mutta ainakin allekirjoittaneelle ne tämän bändin määrittävät levyt löytyvät akselilta ”Kurimus”, ”Tämän maailman ruhtinaan hovi” ja ”Kuoleman laulukunnaat”.
Vaikka keikkakansa ei sinänsä ollut kohmeessa Diablonkaan esiintymisvuorolla, Mokoman keikka osoitti lopullisesti, että epämääräisen tarkkailun, nyökyttelyn ja selfie-tikkuilun sijaan porukka oli tullut Espooseen nauttimaan suomimetallista koko kropallaan. Populaa oli kuin festareilla konsanaan, eikä pitti tauonnut kuin hetkittäin. ”Sydänjuurten” aikaan pyörremyrsky yltyi niin hurjaksi, että pian kentän etummaisessa osassa vaihtoehdot olivat joko tehdä tilaa tai jäädä jalkoihin.
Yhtenä selvänä Mokoman keikan miinuksena on mainittava Marko Annalan lauluääni. Flunssa tai tekninen puoli teki tepposensa, ja välillä miehen kurkusta ei kuulunut pihaustakaan. Yleisön mieliala oli keväästä, lauantai-illasta ja hyvästä musiikista kuitenkin niin korkealla, että keikan yleistä tunnelmaa laulajan ongelmat eivät latistaneet. Setin päättänyt ”Pahaa verta” oli oiva loppukaneetti muutoin melko imelälle esitykselle ja samalla mahdollinen myrskyvaroitus siitä, mitä syssymmällä pitää tuleman. Sakara Tourin ohella myös ”Kuoleman laulukunnaat” täyttää nimittäin pyöreitä tänä vuonna.
Pikkuveljestä Sakara Recordsin lippulaivaksi kohonnut Stam1na kruunasi koko illan. Keikkapaikkojen ohella hommat ovat nykyisellä Sakara Tourilla muutenkin isollaan, mistä osoituksena olivat jo Diablon ja Mokoman keikoilla nähdyt videotaulut. Liikkuvan kuvan ohella Stam1nan rekvisiittaan kuuluivat myös pyrot, jotka pelkän kuriositeettina olon sijaan lämmittivät yleisöä useammassakin kappaleessa antaumuksella. Ei kai se kuitenkaan Stam1nan biisi ollut, jossa laulettiin, että rahalla saa ja hevosella pääsee?
Nopeasti kultaa myyneen ”Elokuution” kappaleita esiteltiin livenä nyt ensimmäistä kertaa pääkaupunkiseudun yleisölle. Itse en levyyn ole ehtinyt vielä syvällisesti perehtyä, mutta uudet biisit olivat silti hyvin toimivia ja tunnistettavia uudessa keikkasetissä. ”Ikoneklasmia” oli tosin hieman pitkäveteinen aloitus, mutta yhtye olikin päättänyt potkia yleisön hereille heti seuraavaksi esitetyllä ”Kadonneet kolme sanaa” -tavaramerkillään. Tästä eteenpäin setti noudatti melko tarkkaan käsikirjoitusta, jossa uudet kappaleet vuorottelivat vanhojen kanssa. Ratkaisu oli toimiva, sillä näin uuteen levyyn jo tottuneet saivat paljon uutta ja perässähiihtäjät pysyivät hengessä mukana vanhempien tunnistettavien vetojen voimalla.
Kun samana iltana soittaa monta saman tallin bändiä, ”yllätysvierailut” viimeisen esiintyjän encoressa ovat odotettuja. ”Viisi laukausta päähän” sai tulitukea Tuomo Saikkoselta ja Rainer Nygårdilta, joista ensimmäinen avitti lauluissa ja jälkimmäinen saarnasi vakuuttavaa totuutta niistä syntisimmistä syyllisistä eli pankeista ja poliitikoista. Keikan lopuksi kaikki illan pahantekijät Diablosta Stam1naan poseerasivat lavalla yhteiskuvassa monituhatpäisen yleisön edessä.
Mainos päättyy
Stam1nan keikka jatkoi siitä, mihin Mokoma jäi. Kenttä oli täysi eikä lehtereilläkään autiota ollut, ja lemiläiset pitivät koko hallia otteessaan. Mokoman jäljiltäkin yleisöllä oli vielä energiaa circle pitille ja yhteislaululle, mikä ei ollut aivan itsestäänselvää kyseisen hullunmyllyn jälkeen. Miksaukseltaan Stam1nan osuus ei ollut parasta laatua, muttei häiritsevän huonokaan. Laitetaan se vaikka keikkapaikan piikkiin.
Joillakin kestää koko elämä kasvaa isoksi, Sakara Tour teki sen kymmenessä vuodessa. Näillä kinkereillä on ollut taipumus tapahtua silloin, kun firman yhtyeillä on hommat isollaan, niin myös nyt. Diablo teki odotetun ja onnistuneen paluun viime syksynä, Stam1na on suosionsa huipulla ja Mokomakin jo melkein niin valtavirtaa, että ihme jos ei Marko Annala ole mukana, kun ”Vain elämää” palaa seuraavan kerran ruutuun. Sakara Tour on nykyisellä kierroksellaan varauksettoman onnistunut elämys, ja siitä kiitos kuuluu yhtä paljon bändeille kuin faneillekin. Paska kaupunni tai ei, vappu kannattaa tänä vuonna viettää kiertueen päätepysäkillä Oulussa.
Teksti: Ossi Kumpula
Kuvat: Antti-Juhani Johansson
Mainos päättyy