Katuporametallin perusteet – klassikkoarviossa Fear Factoryn 30-vuotias debyyttialbumi ”Soul Of A New Machine”

Kirjoittanut Mikko Nissinen - 25.8.2022

Los Angelesin industrial metal -mestari Fear Factory julkaisi virallisen debyyttialbuminsa ”Soul Of A New Machinen” 25. elokuuta vuonna 1992 Roadrunner Recordsin toimesta. Yhtye oli äänittänyt ensimmäisen varsinaisen albumimittaisen kokonaisuutensa, ”Concreten”, jo vuonna 1991, mutta demomaisen laatunsa vuoksi albumi jätettiin sen syntymävaiheessa vielä julkaisematta. Teos näki päivänvalon vasta vuonna 2002.

Fear Factory -kitaristin ja pääasiallisen biisintekijä Dino Cazaresin, vokalisti Burton C. Bellin ja rumpali Raymond Herreran intensiivisyyttä ja näkemyksellistä brutaalisuutta yhdistelevä 17 kappaleen teos on konseptialbumi tieteisteknologian ehdoilla toimivan valtiohallinnon vangiksi jääneen ihmiskunnan selviytymiskamppailusta. Albumin bassot soitti narulle Cazares, vaikka levynkansien tekijäkrediitteihin onkin merkitty yhtyeen riveihin äänitysten jälkeen väliaikaisesti astunut Andrew Shives.

Konekiväärinopeuksissa tärisyttävät demppirytmit yhdessä tiukoiksi trigattujen rumpufillien ja utuisten kosketinmattojen kanssa ovat vielä vuosikymmentenkin jälkeen tarkasteltuina paitsi hätkähdyttävän tehokkaalla mutta myös yllättävän orgaanisesti toimivalla äänivallilla varustettu kokonaisuus.

Vaikka Fear Factory imi tuossa kohtaa uraansa vaikutteita niin undergroundissa kuhisseesta grindcoresta, thrash metalista ja death metalista, onnistui se luomaan omintakeisella tavalla sähköshokkimaisesti turpiin pätkivistä rytmikuvioista koostuvia kappaleita. Suurin kiitos asian konkretisoitumisesta kuuluu 1990-luvun merkityksellisimpiin metallituottajiin lukeutuvalle englantilaiselle tuottajavelholle Colin Richardsonille, jonka ensimmäisiä menestystuotoksia ”Soul Of A New Machine” on laatuaan. Albumi äänitettiin Grand Master Ltd. Studioilla Hollywoodissa.

Burton C. Bellin vuoroin ärhäkät huudahdukset, vuoroin pitkiksi venyviä, puhtaita nuotteja sisältävät laulumelodiat ja myös syvältä möyrivä, puhdasoppinen matalataajuuksinen death metal -murina loivat albumin brutaalille pohjavireelle monenkirjavan vaihtelevuuden ja viileän ilmeikkyyden. Etenkin hienosti rouhivassa ”Crisis”-kappaleessa kyseiset elementit pääsevät oikeuksiinsa. ”Soul Of A New Machine” on tasavahva, taiteellista kunnianhimoa pursuava kokonaisuus. Samalla se on aikansa metallimaailmaa omassa keskikokoisessa avaruudessaan uudistanut koko genretyypille merkityksellinen debyyttialbumi.

Albumin tappovireeseen jännitetyistä kappaleista on useampi mainitsemisen arvoinen. Etenkin pidempään yhtyeen livesetissä viihtyneet White Zombien toisteisuuteen ja post punkiin viittaavia osuuksia sisältävä ”Martyr”, Fear Factoryn omaleimaisen katuporasoundin ensimmäinen puhdas kiteytymä ”Leechmaster” ja jyrkästä groovesta ultranopeaan tuplabassaridödikseen kiihdyttävä ”Scapegoat”.

Birminghamin industrial metal -pioneerille, Godfleshille velkaa olevalla, teollisrytmisellä introlla käynnistyvä death thrash -revittely ”Crash Test” ja turhankin paljon Napalm Deathin ysärin alun kokeellisemmista teoksista muistuttavat ”Flesh Hold” ja ”Suffer Age” ovat albumin persoonattominta osastoa. Rytmisesti kompleksisemman ”Lifeblindin” vaikutus länsinaapurimme teknisen täryytysmetallin taitajaan, Meshuggahiin tuli sen sävellystyön haastavaan rytmisyyteen seuraavien vuosikymmenten aikana.

Albumin melodisemman laidan parhautta edustaa Fear Factoryn emo-tyyppisen melodisuuden täydellisemmin määritellyt maalaileva ”Scumgrief”. On lisäksi helppo hahmotella mielessään, että ilman ”Big God / Raped Soulsin” kaltaista fanaattisen vesikauhuista saarnausintroa ja sekä death thrashin että groove metalin elementtien yhteisvaikutusta ei maailman metallimarkkinoille vuonna 1999 ammuttu Slipknot olisi koskaan kuulostanut omalta itseltään.

Eräs albumin merkittävimmistä kehitystarpeista on Herreran kiilaileva rytmisoitto, joka korostuu erityisesti ”Arise Above Oppressionin” kaltaisissa rumpalin fyysisyyttä äärirajoille vaativissa kappaleissa. Cyber punkin ja diskometallin sekainen ”Self Immolation” on erinomainen esimerkki Fear Factoryn popimmasta ja grungahtavasta ulottuvuudesta. Sen tyylillisenä huipentumana yhtyeen uralla voidaan pitää vuoden 1995 läpimurtoalbumin, ”Demanufacturen”, videohittiä ”Replicaa”.

Kokonaisuuden jämäkimpiin niskantaittoralleihin lukeutuva Obituaryn ja Panteran pihatonttien maaperästä mädännäisenä versovat raskassoutuisen puhdasverinen groove metal- tykki ”W.O.E.” ja Morbid Angelin pirullisen kiiman vanhan liiton ärjymetallidiggarissa herättävät ”Desecrate” ja ”Escape Confusion”. Edellämainittujen lisäksi albumin päättävä ”Manipulation” on tyylillisesti albumin konservatiivisimpia kappaleita uppiniskaisessa ja perinnetietoisen likaisessa death metal -formaatissaan.

”Soul Of A New Machine” on tasavahva, taiteellista kunnianhimoa pursuava kokonaisuus. Samalla se on aikansa metallimaailmaa omassa keskikokoisessa avaruudessaan uudistanut koko modernin metallimusiikin kehitykselle merkityksellinen debyyttialbumi.