Katupunkin kovin – klassikkoarviossa G.B.H.:n 40-vuotias ”City Baby Attacked by Rats”

Englannin Birminghamin UK 82 -punkkareitten, (Charged) G.B.H.:n, debyyttistudioalbumi ”City Baby Attacked by Rats” ilmestyi 2.6.1982 brittiläisen punk-levy-yhtiö Clay Recordsin julkaisemana. Etenkin brittiläisen uuden aallon katupunkin osalta albumi on ehkä se genren tärkein kulmakivi. Vuonna 1981 debyyttiminialbuminsa ”Leather, Bristles, Studs and Acne” ja pari singleä tuota ennen julkaisseen yhtyeen muodostivat Colin Abrahall (laulu), Colin ’Jock’ Blyth (kitara), Ross Lomas (basso) ja Andrew ’Wilf’ Williams (rummut). Albumi äänitettiin Frank Skarth Recordings (FSR) Studiosilla Birminghamissa Mike ”Clay” Stonen toimiessa tuottajana.

Etuliitettä ”Charged” G.B.H. käytti toimintansa ensimmäiset vuodet identifioimissyistä. 1980-luvun alussa Britteinsaaria kiersi myös toinen bändi, joka käytti nimeä G.B.H. Yleisesti on lisäksi ymmärretty, että kirjainlyhenne etuliitteellä varustettuna tarkoittaa yhtyeen alkuaikojen basistin, Sean McCarthyn, aikoinaan saamaa vakavaa pahoinpiteĺysyytettä ja juontaisi juurensa sanoista ”grievous bodily harm”. Yhtyeen laulaja Colin Abrahall on kuitenkin sittemmin vahvistanut, että nimen lyhenne ei vastannut kyseistä oikeusopillista termistöä, vaan kustakin yhtyeen nimen kirjaimesta saattoi muodostaa haluamansa lauseen, kuten esimerkiksi ”girls, booze and hash”.

”City Baby Attacked by Rats” pitää sisällään nopeatempoista mutta varsinaisesta uuden aallon aikaisesta britti-hardcoren äärilaidasta astetta hallitumpaa ja melodisempaa punkia. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii albumin suorasukaisen rujo mutta tehokas, parin soinnun vastustamattomalla teholla toimiva ”Time Bomb”. Alkuvuodesta 1982 menestyksekkäänä singlenäkin julkaistu, tarttuvalla pääriffillä varustettu ”Sick Boy” on albumin tunnetuimpia kappaleita, ja mm. Slayer äänitti biisistä riuskan version vuonna 1996 ilmestyneen punk-cover-albuminsa ”Undisputed Attituden” jenkkipainokselle. Osin William Shakespearen muinaisen ’Julius Caesar’ -tragedian tekstiin perustuva ”War Dogs” on murhaajatarinatekstin sisältävän ”Maniacin” ohella albumin rullaavimpia kappaleita.

Roisimpaa kännisäätöosastoa albumilla edustaa suorasukaisen melodinen ”Slut”. Järjettömän käsiaseväkivallan vastainen ja keskitempoisen hapuilevasti rokkaavasta, heavy metal -viitteisestä introsta kahdella tehokkaasti keskenään toimivalla riffillä pelittävään humppapunkkiin ampaiseva ”Gunned Down” kuuluu myös albumin vahvimpaan kolmannekseen.

Jahdatun, murhaajaksi tunnustautuvan mielipuolen arkikuvaus ”I am the Hunted” jää soimaan tajuntaan tarttuvan yksinkertaisesti reippaasti rokkaavien säkeittensä ja helpohkosti tajuntaan porautuvien kertosäkeittensä ansiosta. Naapurin toimintarokkarit, The Hellacopters, versioi kappaleen alkuvuodesta ilmestyneen paluulevynsä ”Eyes of Oblivionin” erikoispainoksen cover-biiseistä koostuvalla bonuslevyllä. Ilmiselviin ’82-punk-klassikoihin kuuluva albumin nimibiisi tuskin kaipaa esittelyjä alan harrastajille. Kyseinen metallivivahteisen katupunkin klassikkobiisi on sittemmin innoittanut urbaanin likaisella otteellaan valtavasti mm. metalli-, rock-, grunge- ja punk-yhtyeitä.

Albumin hardcoreimpaan osastoon kuuluu fyysisesti haasteellisesti soitettavan säkeistöriffin ja pelkistetyn yksinkertaisen kertosäkeen varassa jyräävä, maailman kaikille uskontokunnille pitkät haistattava ”Prayer of a Realist”.

Samaa teemaa jatkaa vuonna 1972 tapahtuneen Andien lento-onnettomuuden tapahtumiin perustuva ”Passengers on a Menu”. Uruguaylaisen eliittikoulu Stella Maris Collegen Old Christians -rugbyjoukkueen jäseniä ja läheisiä kuljettanut lentokone törmäsi vuoristoon. Lento-onnettomuudessa eloon jääneet joutuivat turvautumaan tuolloin kannibalismiin henkensä pitimiksi. G.B.H. ei retostele aiheella vaan osoittaa sormella länsimaisia tapakristittyjä, joiden mielestä eloonjääneet toimivat moraalisesti väärin nälkäkuoleman ja hypotermian partaalla. Metallican James Hetfield lainasi kappaleen ”spit out the bone” -riviä viimeisimmän Metallica-albumin, ”Hardwired to Self Destructin”, kipakan päätösbiisin nimeen ja lyriikoihin.

Nuoren pikkurikollisen ja virkavallan välistä juopaa ja edellämainitun päänsisäistä tunnekuohua selvittelevä ”Heavy Discipline” edustaa viimeisenä albumilla ”Slut” ja ”I am the Hunted” -biisien kanssa keskenään hyvin samantyyppisillä melodisilla, ’urheiluruutumusaa’ muistuttavilla, kevyesti rokkaavilla kitarariffeillä alkavaa ja äkikseltään väkevään humppakomppipunkkiin kääntyvää kappalerakennetta. Kappaleen tarttuvan melodista alkuriffiä hyödynsi G.B.H.:ta kyseisen albumin brittikiertueella lämpännyt Blitz vuonna 1983 ilmestyneellä singlellään ”New Age”. Albumin toiseksi viimeisenä numerona kuullaan räyhäkkä, ’mutkat suoriksi’ -henkinen cover-versio manchesterilaisen Slaughter and the Dogs -yhtyeen vuonna 1978 levyttämästä punk-rocketista ”Boston Babies”. Albumin päättävä, tanssikemuille haistatteleva ”Bell End Bop” (kirjoitetaan eräissä painoksissa myös tyyliin ”Bellend Bop”) on lihaisa loppukevennys eräälle kaikkien aikojen raivokkaimmista punk-albumeista.

Olennaisena ’82-punk-klassikkona ”City Baby Attacked by Rats” raivasi monessakin mielessä tietä äärimusiikin myöhemmälle kehittymiselle. Kyseessä on eräs 1980-luvun merkittävimmistä punk-albumeista, jonka vaikutus tuoreempaan punkiin, hardcoreen, thrash metaliin, grungeen ja vaihtoehtorockiin sekä edelleen niiden innoittamien, tuoreempien alagenrejen bändeihin on ollut enemmän kuin ilmeistä. G.B.H. on sittemmin ollut olennaisena veteraaniyhtyeenä tärkeässä osassa muovaamassa marginaalimusiikin kehitystä aina näihin päiviin asti ja on varmasti sitä jatkossakin.