Siperian taivaalla, Tsheljabinskin kaupungin yllä, räjähti valtava meteoriitti kaksi ja puoli vuotta sitten. Yli tuhat ihmistä loukkaantui, mutta ihmiskunta pääsi vieläkin pelkällä varoituksella, sillä kokonaisena maahan osuessaan meteoriitti olisi aiheuttanut melko suuren vetypommin kaltaiset tuhot. Räjähdys keskeytti myös samassa kaupungissa työskennelleen venäläisen Kauan-bändin miksausoperaation levystä ”Pirut” (2013). Tunnelmallista post-rockia soittava bändi, folk-, doom- ja bläkkisvaikutteineen, oli päätynyt kuudennella levyllään tavallista synkempiin mielenmaisemiin. Jopa niin, että synkistä lyriikoistaan huolimatta levyn raidoilta puuttuivat varsinaiset biisien nimet kokonaan. Nimien asemesta käytettiin roomalaisia numeroita, ja tällä tavoin kuulijan huomio ikään kuin suunnattiin vieläkin syvemmin itse auditiiviseen sisältöön. ”Pirut” erottautui kahdesta edellisestä albumista hienohkolla hivuttautumisella tummempaan suuntaan, palaten musiikillisesti jossain määrin juurilleenkin: vokalisti Anton Belov riuhtaisi kärinää ääneensä, kitaroissa välähtivät voimasoinnut ja ylipäänsä äänimaisemaa hallitsi raskaampi tunnelma. Levyn kansitaiteeseen päätyi meteori.

Sama outo, kohtalonomainen enteellisyys liittyi myös suomalaiseen KYPCK:iin, jonka ”Imena Na Stene”-albumi (2014) onnistui tahattomasti ennakoimaan Ukrainan kriisiä. Ja muutakin yhteistä näillä kahdella bändillä on: siinä missä Erkki Seppänen laulaa venäjäksi, Anton Belov laulaa suomeksi. Laulukieliä on siis vaihdettu puolin ja toisin. Yksi Kauan– kokoonpanon tunnusmerkkejä onkin sen laulukieli, joka siis pääasiassa on suomea venäläisellä aksentilla. Ainut alusta asti mukana ollut bändin jäsen on sen perustajajäsen, Belov itse, joka laulaa, säveltää ja sanoittaa biisit, ja joka on soittanut levyille monet instrumentitkin. Mutta ympärilleen hän on onnistunut kokoamaan kerta toisensa jälkeen hienoja muusikoita, joista yksi merkittävimpiä lienee viulisti Lubov Mushnikova, joka ehti vaikuttaa bändissä vuosina 2007-2011. Nykyisellä kokoonpanolla bändi on toiminut vuodesta 2013, levyttäen kaksi täyspitkää albumia, ”Pirut” (2013) ja ”Sorni Nai” (2015). Tähän kokoonpanoon kuuluu Belovin – laulu ja kitara- lisäksi Alina Roberts – koskettimet ja taustalaulu, Alex Vynogradoff – basso, Anatoly Gavrylov – alttoviulu sekä Anton Skrynnik – rummut.

”Sorni Nai” on bändin seitsemäs täyspitkä albumi, ja tematiikassaan sulkee ympyrän. Sillä niin kuin debyyttilevy ”Lumikuuro” (2007) tarjoili talvista kylmyyttä, niin tarjoilee myös ”Sorni Nai”, mutta vakavammalla otteella. ”Sorni Nai” on konseptialbumi, joka kertoo v.1959 menehtyneen vuorikiipeilijäryhmän traagisen tarinan. Uralin vuoristo jäi viimeisen näytöksen kontekstiksi yhdeksän nuoren miehen elämässä. Loppujen lopuksi tarkkaa kuolinsyytä ei saatu edes selville. Luonto vain näytti selittämättömän voimansa. Tuskin on aivan sattumaa, että Tsheljabinskin tapahtumien jälkeen päädytään tällaiseen konseptiin. Itse asiassa ”Sorni Nai” soi niin hyytävän todentuntuisesti, että on helppo uskoa luonnonvoimien koskettaneen itse sen tekijöitäkin varsin läheltä.

Mutta sanotaan nyt suoraan ja selkeästi, että Kauan on aika kaukana mistään metalligenrestä. Doomiin se viittaa siinä, että läpi sen kymmenvuotisen historian ja seitsemän pitkäsoiton, se viljelee etupäässä varsin hidastempoista musiikkia melankolisilla lauluilla. Alakuloisimmissa sävyissään se lähestynee funeral doomia. Folk-vaikutteet taas tulevat ennen kaikkea lyriikoitten puolelta. Lyriikat viittaavat joko luontoon ja sen voimiin ja kauneuteen tai sitten ihmisen sisäiseen luontoon, ihmismieleen. Soittimissa toki löytyy akustisia jousia, kuten viulua, selloa ja alttoviulua sekä poikkihuilua, pianoa ja patarumpua. Mutta itse soittotapa ja käytetyt asteikot, soinnut ja sointuvaihdokset viittaavat pikemminkin länsimaiseen taidemusiikkiin kuin esim. kansanmusiikkiin. Kurkkulaulua ehditään soveltaa ”Tietäjän laulu” -albumilla (2008), mutta yleisesti ottaen vähissä ovat varsinaiset musiikilliset folk-elementit. Tietysti voidaan puhua progressiivisesta folk-musiikista, mutta oikeasti, mitä se semmoinen on? Se voi olla musiikillisesti melkein mitä tahansa. Yhtä lailla mustan metallinkin piirteet häilyvät vain viitteellisesti taustalla. Tunnelma lienee avainsana tässä yhteydessä. Kaikenlaiset ambientit ja efektit toimivat sähköisten ja akustisten soittimien kanssa rinta rinnan. Laajat kokonaisuudet ja äänellinen monikerroksellisuus hallitaan kuitenkin harvinaisen hyvin. Anton Belov on onnistunut luomaan aivan oman, utuisen maailmansa, jossa kaikuu erikoisesti pehmeällä, venäläisellä aksentilla suomen kieli. Belovin ääni, joka lienee lähinnä tenorin ja jopa baritoninkin äänialaa, on lämmin ja soinnukas, ja se on sitä erikoisesti yhtä aikaa jopa raa’assa kärinässä. Siitäkin huolimatta se näyttää jatkuvasti hylkäävän vokaalien johtopaikan, asettuen muiden instrumenttien joukkoon lähes tasavertaisena. Johtavan paikan ottaa useimmiten itse tunnelma ja sävellyksellinen kokonaisuus.

Bändin musiikillisena esikuvana on eittämättä ollut suomalainen, v.1996 perustettu Tenhi. Nimensäkin Kauan-bändi lienee saanut Tenhin esikoislevyn mukaan. Belov kulkee kuitenkin omia polkujaan jo oman fonetiikkansa kanssa.

”Sorni Nai” on hallittu ja upeasti hienosäädetty kokonaisuus, 52 minuuttia jaettuna seitsemään otokseen musiikillisia kuvia. Ensimmäinen raita, ”Akva”, asettaa kuulijan kylmään, viimaiseen vuoristoon, missä lumi narskuu kenkien alla ja Pohjolan tuuli ujeltaa. Jo alusta asti on selvää, että kyse on suhteesta ihmisen ja luonnon välillä. Agogiikaltaan kauniisti hallittu piano ja alttoviulun rouhea sointi muodostavat kuin juurikin tätä kuvaavan vastakohtaparin. Ja viimeistään Belovin melankolinen, raukea laulu herättää kuvan eläväksi. Matka on alkanut.

Levyn toinen raita, ”Kit”, on ehdottomasti yksi levyn hienoimmista konstruktioista, kohoten kuin järkähtämätön vuori lumisesta, hangen hohteen kirkastamasta maisemasta. Polku, jolle ollaan vääjäämättä astuttu, huipentuu vähitellen akustisten akordien kautta särökitaroiden laahaaviin voimasointuihin ja alaspainuvaan, raakaan lauluun. Jättiläinen kohoaa silmien eteen mahtavan varjonsa kanssa. Belov maalaa erittäin elävän tuntuisesti sekä luonnon mahtavuuden olemusta, että pienen ihmisen sitkeyttä ja uhmaa.

Kolmas raita, ”Khurum”, laittaa miettimään näin suomalaisena, miten paljon aksentilla voikaan olla merkitystä lyriikoille. Venäjän kielen pehmeät l- ja n- äänteet suomenkielisissä sanoissa värisevät Belovin lausumana. Samalla melankolinen laulutapa ja näinkin paljon duuripohjaa käyttävä tonaliteetti muodostavat oman keskinäisen jännitteensä lauluihin. Neljäs raita, ”Nila”, taas muistuttaa, kuinka Belovin matalat murinat soivat yhtä luonnollisesti kuin luonto itse, ja puhtaisiin lauluihin palatessa huomaan viimeistään ihastuneeni tähän ääneen.

Kuudennella raidalla, ”Khot”, on kuolema jo saapunut paikalle. Kitarasäröt painavat päälle, lavean trioli-kuvion käyttö luo uhkaavan tunteen ja raaka murinalaulu kiristää tunnelmaa lisää. Molliharmonia hallitsee tonaliteettia. Yhdeksän vaeltajan tie päättyy ja lopulta kuulija kuljetetaan viimeisen raidan ja yhdeksän ruumiin saattomatkan kautta albumin päätepisteeseen.

Belov on luonut jossain määrin metamorfoositekniikasta lainatulla sävellystyylillä eheän ja vivahderikkaan tunnelma-albumin, joka tarjoaa koettavaksi kouriintuntuvan tositarinan. Musiikillisesti käsi kädessä käy sekä pienten aihelmien vähittäinen kokoaminen hahmoksi, siis metamorfoosi, sekä metalligenreistä lohkaistujen raskaampien keinojen minimalistinen käyttö. Pianon ja alttoviulun muodostama rinnakkaiselo on hienoa, ja kaiken kruunaa Belovin tunnesyvä ääni ja rajusti kahtaalle taipuva äänenkäyttö.

”Sorni Nai” on erittäin onnistunut albumi, kaikin mahdollisin tavoin. Mikäli doom-tempo miellyttää korvaa, tämän levyn kohdalle kannattaa pysähtyä. Suosittelen myös jokaiselle, joka osaa hiljentyä luonnonvoimien edessä.

9+/10

Kappalelista:
1. Akva
2. Kit
3. Khurum
4. Nila
5. At
6. Khot
7. Sat

Kauan facebookissa

Kirjoittanut: Sirpa Nayeripoor