Kauas ollaan tultu Vornan alkuajoista – arvostelussa Vornan “Aamunkoi”
Kotimainen melankolista metallia tarjoava Vorna on julkaisemassa uutta albumiaan, joka julkaistaan Lifeforce Recordsin kautta. Tämä uutukainen on yhtyeen neljäs albumi ja kantaa nimeä “Aamunkoi”. Vorna on edennyt albumi albumiltaan yhä kauemmaksi debyyttiaikojensa black- ja folk -metalista, joten mielenkiinnolla odotan, mihin suuntaan “Aamunkoi” yhtyettä vie.
“Aamunkoin” käynnistää “Hiljaisuus ei kestä”, joka on myös julkaistu ensimmäisenä maistiaisena tältä albumilta. Upealla folkmaisella tyylillä käynnistyvä kappale ei ensimmäisillä kuuntelukerroilla oikein vakuuttanut, vaikka selvää mielenräjäytyspotentiaalia on. Onneksi jo seuraavilla pyöräytyskerroilla löytyi ne upeat elementit, jotka tekevät “Hiljaisuus ei kestä” -kappaleesta niin uskomattoman.
Seuraavana kuullaan erittäin hilpeästi nimetty “Harva päättää hyvästeistään”, joka iskee ainakin tähän toimittajaan avausraitaa paremmin.Tässä kappaleessa yhdistellään sujuvasti puhtaita lauluosuuksia örinöihin ja kevyempää materiaalia kunnon mörköilyyn. Samoin herkkä “Valo” valaisee (heh heh) kauneudellaan ja kulkee tyylillisesti vahvasti “Harva päättää hyvästeistään” -kappaleen jalanjäljissä.
Raidalla neljä on “Aika pakenee” niminen kappale, jonka kohdalla jo ensimmäisten tahtien perusteella voi sanoa, että nyt ollaan asian ytimessä! Kauniit sanoitukset pääsevät etenkin kuoro-osuuksissa kunnolla kukoistamaan, ja upeat orkestraatiot tukevat kappaleen mahtipontisuutta kuitenkaan pilaamatta tunnelmaa. Pakko todeta, että “Aika pakenee” -kappaleessa kaikki palaset loksahtavat paikoilleen muodostaen eheän ja kauniin kokonaisuuden – tätä ehdottomasti lisää!
Raidalla viisi on pieni hengähdyshetki, kun on folk-painotteisen “Kallioilla”-kappaleen vuoro. “Kallioilla” edustaa musiikillisesti ehdottomasti albumin rauhallisempaa puolta, ja on myös “Aamunkoin” toinen singlelohkaisu. “Kallioilla” jälkeen kuultava “Muualle” palauttaa albumin takaisin raskaammalle linjalle. Se ei tarjoa uusia yllätyksiä, mutta on loistava kappale täydentämään “Aamunkoi”-kokonaisuutta.
Raidalla seitsemän onkin kiintoisa kappale. “Rajasta” ei saanut ensimmäisellä kerralla aivan kaikkea irti ja siitä jäi todella ristiriitainen fiilis: upeita elementtejä on ripoteltu kaikkialle, mutta ehkä tämä on vain liian taiteellinen omaan makuuni. Vasta kuuntelukertojen karttuessa löytyi se kuuluisa punainen lanka. Ehkäpä juuri tämä epämääräisyys tekee “Rajasta” mielenkiintoisen kappaleen. Sen sijaan “Meri” on enemmän albumin tyyliin nojaava, ja tähän kappaleeseen yhtye on onnistunut tallentamaan myrskyävän meren tunnelman. Kaunis biisi, ei voi muuta sanoa.
Mainos päättyy
Nimikkoraita “Aamunkoin” keinuttava intro saattaa albumin päätökseen. Aivan kuten “Aika pakenee” -kappaleessa, myös “Aamunkoista” kuulee heti, että nyt on jotain upeaa tiedossa – ja niin onkin! Kappaleen massiivisuus ja melankolisuus ovat tässä vain jotain niin upeaa kuultavaa, ja kauniit sanat iskevät musiikin luoman melankolisuuden entistäkin syvemmälle. Selkeästi paras kappale jätettiin albumin viimeiseksi.
Kauas ollaan tultu Vornan alkupään tuotannosta. “Aamunkoilla” on se tuttu vornamainen synkkyys ja melankolisuus vahvasti läsnä yhä edelleen, mutta musiikillisesti ollaan menty kohti kevyempää materiaalia. Ensimmäisellä kuuntelukerralla jäi ristiriitainen fiilis, sillä synkkyyttä kyllä löytyi ja sanoitukset ovat upeat, mutta kokonaisuus oli hieman hukassa. Vaatii siis pari kuuntelukertaa, ennen kuin pääsee kunnolla albumiin sisälle. Ehdottomia timantteja tältä albumilta ovat “Aika pakenee” ja nimikkoraita “Aamunkoi”, jotka jokaisen kannattaa kuunnella läpi!
Kappalelista:
1. Hiljaisuus ei kestä
Mainos päättyy
2. Harva päättää hyvästeistään
3. Valo
4. Aika pakenee
5. Kallioilla
Mainos päättyy
6. Muualle
7. Raja
8. Meri
9. Aamunkoi
Kirjoittanut: Tia Salmela
