Kauhuheviä Kaliforniasta – arviossa From Hellin ”Rats & Ravens” -albumi

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 13.6.2020

George Andersonin (a.k.a. Aleister Sinn) visioima From Hell julkaisi tänä keväänä toisen pitkäsoittonsa. Yhtyeen debyyttialbumia markkinoitiin ankarasti nimekkäiden muusikoiden, kuten silloin mukana yhtyeessä olevien Paul Bostaphin (ex-Slayer, ex-Testament, ex-Exodus) ja Damien Sissonin (Death Angel), voimin. Vaikka Bostaph ja Sisson ovat tällä kertaa jättäytyneet kyydistä pois, ei se ole estänyt Andersonia tuomasta hurjia visioitaan esille myös ”Rats & Ravens” -albumilla.

Kuolema ja kauhu inspiroivat selvästi George Andersonin mieltä. From Hellin esikoisalbumi oli konseptialbumi, jossa tarinan päähenkilö herää helvetissä ja päättää lähteä etsimään sieluaan maan päältä. Tämän matkan kertoakseen Anderson tarvitsi rinnalleen thrashin ikonisia nimiä sekä 22-paikkaisen The Pacific Mozart -orkesterin, joka toteutti hänen ajatuksiaan usealla kappaleella. ”Rats & Ravens” -albumilla ei kuulla kyseistä orkesteria eikä yhtä nimekkäitä soittajia, mutta siitä huolimatta From Hell onnistuu pitämään kuulijansa otteessaan alusta loppuun.

”Rats & Ravens” on soundiltaan tuhtia ja aggressiivista metalia, josta löytyy niin thrashin, melodeathin kuin groove metalin vivahteita. Andersonin persoonallinen, rääkyvä ääni tuo mieleeni paikoitellen Axl Rosen; Andersonin ääni kuulostaa siltä kuin Axl Rosella olisi todella huono päivä ja hän raivoaisi täysillä jollekin onnettomalle ihmisille. Vaikka Andersonin ääni on kaukana miellyttävästä, istuu se hyvin osaksi From Hellin raivokasta soundia, ja hänen ääntään jaksaa hyvin kuunnella.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

From Hellin toinen pitkäsoitto on väkevä paketti. Tuplabasari raikaa konekiväärimäisesti Wesley Andersonin työskennellessä, George Anderson repii äänihuulistaan irti kaiken minkä pystyy, Steve Smyth revittelee raivokkaita kitarasooloja kitarastaan, ja Stephen Goodwin antaa bassollaan soundiin lisää lihaa luiden ympärille. Eeppisyyttä ja kauhuelementtejä on lisätty kappaleisiin harkitusti, minkä ansiosta niihin ei turru, vaan ne toimivat lisäkorotuksina. Kappaleista löytyy paljon yksityiskohtia, ja ne ovat luonteeltaan narratiivisia, minkä takia niiden äärellä pitää pysähtyä kunnolla, jotta niistä saa kaiken irti.

Joka tapauksessa yhtään tylsää hetkeä ”Rats & Ravens” -albumilla ei ole. Mikäli etsit kauniisiin kesäisiin päiviin tummaa tunnelmaa ja aggressiota, voi ”Rats & Ravens” olla etsimäsi.