Kauniita melodioita ja lajinomaisia paheita — arviossa Gaerean ”Loss”

Mystisesti naamioituneiden jäsenten täyttämä Gaerea on ylläpitänyt ahkeraa levytystahtia, sillä sitten vuoden 2018 debyyttialbumi ”Unsettling Whispersin” on bändiltä ilmestynyt täyspitkä albumi joka toinen vuosi. Maaliskuussa julkaistu ”Loss” on jo siten portugalilaisyhtyeen viides levytys.

Suurta mullistusta esimerkiksi bändin kahden vuoden takaiseen ”Coma”-albumiin verrattuna ei ole nähty tarpeelliseksi tehdä, ja albumi tavallaan vakiinnuttaa bändin ilmaisun ydintä ja sen rajoja entisestään. Kokemus välittyy levyn tasaisuudessa sekä nopeasti tarkasteltuna tasokkaassa yleisvaikutelmassa. Modernille metallille tyypillisen monipuoliset laulut, kauniit ja tunnelmalliset puhtaammat osiot, melodiset kitarasahaukset sekä murjovat blast beatit muodostavat ”Lossin” musiikillisen pohjan.

Avauskappale ”Luminary” aloittaa pelin vakuuttavasti. Sekä kappaleen perustava riffi että sen kertosäe ilahduttavat. Myös seuraavia kipaleita tähdittävät useat kuulijaa hemmottelevat hetket, joista valtaosa muodostuu levyn rauhallisemmista paloista. Esimerkiksi kakkosraita ”Submergedin” keskellä kuullaan siististi rakennettu hetki maltillisemman maalailun parissa. Levy pursuaa miellyttäviä melodioita, ja erityisesti kitaratyöskentelyn idearikkaus ansaitsee kiitosta. Lauluistakaan meininki ei mielestäni jää kiinni.

Mitä pidemmälle levy etenee, sitä enemmän alkavat Gaerean ilmaisun kyvyt ja rajat tulla kuitenkin väistämättä vastaan. Bändin ytimessä on blast beat -täytteisten rujojen osuuksien ja varsin melodisten seesteisten osuuksien välinen vaihtelu ja dynamiikka. Varsinkin jälkimmäisen kaltaiset osiot toimivat pääosin mainiosti, mutta raskaampia osuuksia vaivaa nyanssien ja dynamiikan puute. Myös biisien jännitteiden rakentaminen jää toisinaan puolitiehen, ja siirtymät alkavat levyn edetessä vaikuttaa liian ennalta arvattavilta ja suoraviivaisilta. Muuten onnistunut miksaus ja tuotanto ei tue niiden tarkoitusta parhaalla mahdollisella tavalla varsinkaan, kun levy sisältää paljon blast beatia ja tuplabasaritykitystä. Se syö rankempien osioiden ja lopulta levyn tunnelmallista syvyyttä ja käy loppumetreillä myös kuulijalle hieman raskaaksi.

Runsaasti blast beatia käyttävät bändit jättävät ne miksauksessa usein enemmän taustalle hypnoottisen tunnelman aikaansaamiseksi, mutta ”Lossilla” rummut ovat niissä kohdissa turhan pinnassa — ja muutenkin hieman konemaisen kuuloiset. Sen vuoksi toivoisin, että kun bändi pelaa tällaisilla saundeilla, suosisi se enemmän variaatiomaisia ratkaisuja. Tai sitten muuttaisi rumpusaundeja. Myönnettäköön tietysti, että erilaisen saundimieltymyksen omaavan kuuntelijan papereissa kerää levy varmasti enemmän arvostusta.

”Loss” sisältää kieltämättä hetkensä, ja parhaita sen kappaleista mielii kuunnella kenties monenkinlaisesta hevistä ja modernimmasta metallista kiinnostuneet kuuntelijat. Alan kärkinimille bändi jää kuitenkin väistämättä grooven, nyanssien ja sitä kautta myös persoonallisuuden puutteessa. Gaerea on kaikesta huolimatta tehnyt jälleen kuitenkin sen tasoisen teoksen, jonka kanssa mielii nousta suurempienkin metallifestivaalien lauteille niin kuin yhtye tulevanakin kesänä tekee. Vajaa puolivuotta sitten Helsingin kulttuuritalolla https://kaaoszine.fi/orbit-culture-gaerea-ja-atlas-isannoivat-tyylikkaan-ja-tummanpuhuvan-spektaakkelin-loppuunmyydylla-kulttuuritalolla/ vieraillut Gaerea on mahdollista todistaa livenä Nummirockissa.

https://www.gaerea.com
https://www.instagram.com/gaerea_
Kirjoittanut: Lauri Nieminen