Kaunis, primitiivinen ja julma – klassikkoarviossa Mayhemin 30-vuotias ”De Mysteriis Dom Sathanas”

Vuonna 1984 perustettu Mayhem lienee Norjan taidehistorian legendaarisimpia musiikillisia nimiä. Kymmenen vuotta bändin syntymästä julkaistu debyyttialbumi ”De Mysteriis Dom Sathanas” on kasvanut myöhemmin klassikoksi kaikilla mahdollisilla mittareilla. 1990-luvun alku oli black metalin juhlaa, ja Mayhemin esikoislevy on yksi tuota aikakautta parhaiten symboloivista teoksista.

Albumin taustatarina on uskomaton, absurdi ja kamala. Kappaleiden sanoitukset kirjoittanut ”Dead” (Per Yngve Ohlin) oli ampunut itsensä kolme vuotta aiemmin. Biisit säveltänyt kitaristi ”Euronymous” (Øystein Aarseth) oli kuollut edeltävän vuoden elokuussa, ja albumille bassot soittanut Varg Vikernes istui vankilassa bändikaverinsa murhasta. Sen lisäksi yhtyeen historiaan mahtuu sekoiluja kirkon poltoista lähtien, eli oletettavasti bändi omaisi kulttimaineensa vaikkei olisi levyttänyt yhtään albumia. On hieman traagista, vaikkakin ymmärrettävää, että Mayhem on tullut tunnetuksi pikemminkin ulkomusiikillisten seikkojen kuin äänittämänsä materiaalin kautta. On ehkä yllättävää, että jälkimmäisen kohdalla bändin merkitys ja ansiot ovat kuitenkin kiistattomat ja käytännössä pitkään työstetyn esikoisalbumi ”De Mysteriis Dom Sathanasin” ansiosta. Koska tarkoitus on kuitenkin käydä bändin ylivoimaisesti tärkeimmän levyn kimppuun, jätän yhtyeen tarkemman historiikkikerronnan netin syövereiden varaan. Kyseinen tarina löytyy sieltä suomeksikin kerrottuna moneen kertaan.

”Funeral Fog” imaisee ensilaakista vastustamattomasti sisäänsä, tuntemattomaan maailmaan, jonka äänimaiseman ei uskoisi olevan tältä planeetalta. Mystisen olemuksen kruunaa Attila Csiharin kummallinen ääni. Biisin riffit ovat taiottuja kuin suoraa paholaisen valtikasta, ja Euronymouksen tapa soittaa on kaaottisuudessaan viiltävä. Hämmästyttävää, miten tehokkaasti biisi toimii, vaikka Hellhammer soittaa liki yhdeksänkymmentä prosenttia kappaleen kestosta samaa blast beat -komppia. Kenties levyn suurin hitti ”Freezing Moon” syventää entisestään pelottavaa tunnelmaa. Hitaammat osiot kävisivät kauhuelokuvan soundtrackista. Puolivälin jälkeen kuullaan erinomainen melodinen kitarasoolo, jotka ovat aikanaan olleet Mayhemin kaltaisten bändien tuotannossa vähintään harvinaisia.

”Cursed in Eternity” on rivakasti kulkeva hypnoottinen kaaos. Äärimmäisen väkevän avauskaksikon jälkeen levyn taso tipahtaa ehkä hitusen, mutta siitä huolimatta albumia leimaava julma ja primitiivinen henki pysyy vankkana myös ”Cursed in Eternityn” yllä. ”Pagan Fears” starttaa tunnistettavalla riffillä, minkä jälkeen kappale sahaa samaa sointukulkua aina psykoosin puhkeamiseen asti. Basso erottuu muutamissa kohdissa selkeästi kuviollaan, mutta yleisesti biisin purevuus perustuu samankaltaiseen pelkistettyyn toistettavuuteen kuin avausraita ja ”Cursed in Eternity”. Hyvin pienillä yksityiskohtien muutoksilla jännite pysyy kuitenkin yllä kaiken aikaa.

”Life Eternal” on yksi yhtyeen suosikkiraidoistani. Hypernopeasti alkava avausriffi pysähtyy kuin seinään, minkä jälkeen kappale kulkee särökitaralla näppäillyn unenomaisen kuvion ympärillä. Biisi on yksi albumin monipuolisimmista: on kitarasooloa, hyräiltävää bassokuviota, erilaisia rumpukomppeja sekä ”Freezing Moonin” tapaan yllättäviä tempovaihdoksia. Sanoitukset ovat varsinkin niiden syntytarinan tuntien kylmäävät. ”From the Dark Past” on levyn muuhun materiaaliin nähden hieman keskinkertaisempi vedos. Vaikka albumi on verrokkeihinsa nähden sangen monipuolinen ja taiteellinen, alkavat ilmaisun rajat tulla vastaan, kun kuultavien asioiden on yhä vaikeampi yllättää kuulijaa. Se on tavallaan väistämätön kolikon kääntöpuoli tiukasti kappaleiden yhtenäisyydestä kiinnipitävässä tyylivalinnassa.

Pelkistetty ja tiivistunnelmainen ”Buried By Time And Dust” on levyn nopein biisi, ja ainoa, joka on kestoltaan alle viiden minuutin. Armoton kaahaus ei jätä kyseltävää. Kappale on oiva todiste Mayhemin kompromissittomuudesta. Levyn päättävä nimikkoraita ”De Mysteriis Dom Sathanas” on ikimuistoisen klassikkoalbumin ansiokas sinetti. Ikonisen melodian ympärille rakennettu monumentti eskaloituu lopussa totaaliseen loppuhuipennukseen, kun Csihar mörisee oudot ja hieman hazardit vokaalinsa latinaksi.

Olen albumin kerta toisensa jälkeen kuunneltuani tullut siihen lopputulokseen, että ”De Mysteriis Dom Sathanas” on musiikkinsa puolesta ansainnut kaiken arvostuksensa. Mayhemin ikivihreän klassikon puolesta puhuu paitsi musiikin purevuus myös sen lähtemätön vaikutus kaltaisiinsa bändeihin. Se on myös yksi harvoja black metal -albumeita, jotka on tehty hyvin puritaanisesti, mutta jotka ovat silti suosittuja genren ulkopuolisissakin piireissä. Parhaat kappaleet ovat puhdasta neroutta, ja levyn tunnelma on todella vahva ensi-iskusta viimeiseen. Musiikki on yhtä aikaa kipeää ja kaunista, suorastaan riivattua.

Yksi albumin persoonallisimpia piirteitä on Attila Csiharin vokaaliosuudet, jotka ovat paikoitellen hyvinkin kokeellisia. Tyylivalinnat toimivat hieman vaihtelevalla menestyksellä, mutta ne pelaavat osuvasti yhteen ”Deadin” rustaamien mystisten sanoitusten kanssa. Tuotanto on mielestäni ihailtavaa jälkeä. Saundit raikaavat kylminä ja hypnoottisina, kitarat kuulostavat sopivan kaaottisilta ja epäselviltä rumpujen takoessa väsymätöntä komppia miellyttävän etäisinä antaen hieman tukossa olevalle äänimaisemalle kuitenkin tilaa hengittää. Mikä tärkeintä, yksikään instrumentti ei hypi liiaksi silmille siitäkään huolimatta, että kitarasaundi on erittäin diskanttipainotteinen ja terävä. Musiikin ja kuulijan väliin jää tilaa, jolloin levy ikään kuin imaisee sisäänsä sen sijaan, että häätäisi pois liian päällekäyvällä tuotannolla.

30-vuotias black metalin kuolematon jalokivi ei ole ajan saatossa menettänyt tehoaan. Kovia kilpailijoita on pulpahdellut esiin, mutta levy tuntuu edelleen sitä kuunnellessa lähes parhaalta bläkkikseltä. ”De Mysteriis Dom Sathanas” on sen luokan kulttuuriteko, että sen kuulemisen vähintään kerran elämässä voitaisiin laskea kuuluvan yleissivistykseen. Albumissa riittää analysoitavaa, ja asiantuntevampi voisi kasata siitä vaikka kokonaisen kirjan.

Kappalelistaus:

1. Funeral Fog
2. Freezing Moon
3. Cursed in Eternity
4. Pagan Fears
5. Life Eternal
6. From the Dark Past
7. Buried by Time and Dust
8. De Mysteriis Dom Sathanas

Kirjoittanut: Lauri Nieminen