Käynnistysvaikeuksista huolimatta kovaa paahtoa – Arviossa uusi Hatebreed

Jos jokin tätä levyä kuunnellessa tuli harvinaisen selväksi, niin ainakin se, ettei siedä itsesäälissä rypemistä ja kiukuttelua elämän kurjuudesta. Käskyttävät ja suorapuheiset sanoitukset, kuin myös niitä tehokkaasti alleviivaavat poljennot ja riffit tarjoilevat kuulijalle melkoista ravistelua.

Ysärillä perustettu Hatebreed on yksi amerikkalaisen hardcoren menestyneimpiä ja vaikutusvaltaisimpia bändejä. Jenkkisoundi on hyvin tunnistettavissa vielä 2020-luvullakin. Tarkempaan genremäärittelyyn en ”Weight of the False Self” -albumin kohdalla lähtisi. Hardcoren asenne puskee läpi levyn alusta loppuun niin tiukkojen breakdownien (”Weight of the False Self”), kuin rivakampienkin rallien (”Dig Your Way Out”) kohdalla. Myös jo aiemmin mainitut sanoitukset, joita laulaja Jamey Jasta tavaa silmästä silmään, ovat hyvin hardcoremaiset sekä hyvässä että pahassa. Sanoituksia on kahdenlaisia. Turpaanvetoa veren maku sekä omassa että kaverin suussa, ja sitten taas toisaalta “man up”-henkisiä tsemppibiisejä. On kai kuulijasta kiinni, kokeeko nämä kaksi teemaa yhteensopiviksi samalle levylle. Molemmat teemat ovat mielestäni varsin sopivia Hatebreedin tyyliin. Kaipa niiden yhteinen linjaus on jotain: “Älä anna elämän lannistaa, vaan iske takaisin eläimellisellä raivolla.”

Levyn rakenne on hieman erikoinen. ”Weight of the New Self” lämpenee ja käynnistyy hitaasti kuin dieselmoottori. Levyn avausraita lupailee hyvää, mutta tunnelma lässähtää sen odotuksiin nähden ikävästi. Kappaleet 2-4 tuntuvat junnaavan paikallaan ja kompastelevan omiin kikkailuihinsa ja sovituksiinsa. Minä haluan hardcoreni rarena, enkä mediumina! ”Cling to Life” on miellyttävä piristys kankean alkupään jälkeen, mutta levyn varsinainen startti ainakin minulle on raskas ja murhaava ”A Stroke of Red”. Levyn tähtihetki toimii vedenjakajana huomattavasti rivakammalle loppupuoliskolle, joka mielestäni toimii tässä genressä paremmin.

”Weight of the New Self” tarjoilee puoli tuntia mukavan vaihtelevaa hardcore-mättöä. Vaihtelevuus olisi ehkä voinut olla tasaisempaa eikä kahdelle selvästi eri puoliskolle jakautunutta, mutta bändi itse on varmaankin tietoisesti tehnyt tämän ratkaisun, joten se jää kuulijan mielipiteeksi. Soundeista on vielä mainittava, että ainakin edeltäjäänsä ”The Concrete Confessional” -albumiin verrattuna ”Weight of the New Self” kuulostaa jotenkin vaisummalta. Levy ei erinomaista ”A Stroke of Red” -kappaletta lukuunottamatta juuri jäänyt useankaan kuuntelukerran jälkeen mieleeni. Bändin fanit varmastikin saavat tutun ja turvallisen pakkauksen, mutta verrattaen uudelle yleisölle kuten allekirjoittaneelle, ei Hatebreed juuri tuonut mitään uutta tai ihmeellistä.

7/10

Kappalelista:
01. Instinctive (Slaughterlust)
02. Let Them All Rot
03. Set It Right (Start With Yourself)
04. Weight Of The False Self
05. Cling To Life
06. A Stroke Of Red
07. Dig Your Way Out
08. This I Earned
09. Wings Of The Vulture
10. The Herd Will Scatter
11. From Gold To Gray
12. Invoking Dominance

Kommentoi julkaisua