Mirrorplain oli löytänyt soundinsa jo esikoisalbumillaan, mutta ”Lost In Paradisen” myötä yhtyeen identiteetti on kirkastunut entistä enemmän. Nyt saksalaisyhtyeen soundissa puhaltavat entistä selvemmin hard rockin tuulet, vaikka eeppisiä äänimaisemia ei ole unohdettu mihinkään. Sinfonialliset piirteet korostuvat erityisesti kappaeilla ”Speak To Deaf”, ”Judgement Day” ja ”Lost In Paradise”, joista jälkimmäisessä kuullaan upean harmoninen melodia ennen kuin hard rockin terävyys iskee.

Uudella albumilla huomioni kiinnittyi myös kappaleiden kestoihin. Siinä missä debyytillä kappaleet olivat vähintään neljän ja puolen minuutin mittaisia, ”Lost In Paradisella” ne ovat kestoltaan neljän minuutin molemmin puolin. Ehkä Mirrorplain on todennut, että pitkät kappaleet eivät olekaan niin toimivia? Jos näin on, niin mielestäni havainto on ollut oikea, sillä näin mielenkiinto pysyy paremmin yllä albumia kuunnellessa.

Mirrorplain on kehittynyt parin vuoden aikana ja yhtyeessä on selvästi potentiaalia. Vokalisti Christian Döringin ääniala ja tulkintakyky ovat kehittyneet, minkä seurauksena hän loistaa niin kevyemmissä tulkinnoissa kuin vihaisemmissakin lauluosuuksissa. Hyvän käsityksen tästä saa, kun kuuntelee ”Mr. Hyde”- ja ”Faceless World” -kappaleet ja vertaa laulusuorituksia toisiinsa. ”Lost In Paradise” on hyvä albumi, vaikka levyn jokainen kappale ei osukaan täysin maaliinsa. Toisaalta, albumilla on muutama todella hyvä kappale, jotka kompensoivat kokonaisuutta. Kaiken kaikkiaan ”Lost In Paradise” on miellyttävää kuunneltavaa, sekä mukavan raskasta että monipuolista rockia.

7+/10

Kappalelista:

1. Northstar
2. Speak To Deaf
3. No. 1-0-7
4. Judgement Day
5. Lost In Paradise
6. Listen Up
7. Sealed Off
8. Drown
9. World Of Pain
10. Mr. Hyde
11. Faceless World

Mirrorplain Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen