Keikka, jota ei uskonut todeksi ennen kuin näki ja kuuli yhtyeen soittavan – kauan odotettu The Hellacopters soitti väkevästi Lutakossa

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 19.4.2022

”Kolmas kerta toden sanoo” on tuttu sanonta, mutta The Hellacoptersin keikan kohdalla kärsivällisyyttä vaadittiin huomattavasti enemmän. Alun perin vuodelle 2020 suunnitellut Suomen keikat jouduttiin siirtämään pandemian ja kokoontumisrajoitusten takia niin monta kertaa, ettei laskuissa meinannut pysyä mukana. Samalla odotukset konserttia kohtaan kasvoivat kasvamistaan, mutta keikalle käyneet tietävät, että odottaminen oli sen arvoista.

En ole aiemmin nähnyt yhtä pitkää jonoa Lutakon ulko-ovien luona kuin viime viikolla keikalle saapuessa. Toki tiedossa oli, että keikka oli loppuunmyyty, mutta silti väenpaljous yllätti. Sisälle pääseminen sujui kuitenkin ongelmattomasti Lutakon säntillisen henkilökunnan ja hyväntuulisen keikkakansan ansiosta. Lavan edustalle ei ollut enää mitään asiaa puoli yhdeksän tienoilla, mutta leveän salin ansiosta lavalle pystyi näkemään kauempaakin.

Muutamaa minuuttia yli yhdeksän lentokoneen laskeutumisäänet täyttivät salin ja lavalla asteli kauan odotettu The Hellacopters. Ilta polkaistiin käyntiin ”Reap A Hurricane” -singlellä, jonka jälkeen sukellettiin ruotsalaisyhtyeen laajaan diskografiaan. Keikan alkupuolella yhtye keskittyi pitkälti itse asiaan, eli musiikin soittamiseen, mutta illan edetessä vokalisti-kitaristi Nicke Anderssonin sekä kitaristi Dregenin kielenkannat vertyivät yleisön kanssa jutusteluun. Kuten oli selvää, The Hellacopters oli kaivannut Suomeen pääsyä ja oli äärimmäisen iloinen mahdollisuudesta soittaa kauan odotetut keikkansa.

Yleisöä ei tarvinnut kehottaa innokkuuteen, sillä sitä keikkakansa osoitti. Intoa oli taatusti lisännyt ”Eyes To Oblivion” -albumi julkaisu, joka näki päivän valoa huhtikuun alussa. Vaikka The Hellacopters olikin hiljattain julkaissut uuden pitkäsoiton, yhtye soitti hillitysti uusia kappaleita. ”Reap A Hurricane” ja nimikkokappaleen lisäksi mieleen jäi verkkainen blues rock -kappale ”So Sorry I Could Die”. Uusien kappaleiden vähäinen soittaminen oli toisaalta odotettavissa, kun yleisö ei ollut ehtinyt kuunnella uutta albumia vielä edes kahta viikkoa. Ja löytyyhän The Hellacoptersin tuotannosta runsaasti helmiä ja klassikoita, joita moni paikalle saapuneista oli kaivannut kuulevansa. Kuten vaikkapa ”By The Grace Of God”, ”Toys And Flavours” ja ”Everything Is On TV”.

Kaikkinensa The Hellacoptersin keikka oli hyvä, ja ehdottomasti odottamisen arvoinen. Illan aikana yleisö sai nauttia monipuolisesta otannasta yhtyeen tuotannosta ja sai myös todistaa uusien kappaleiden toimivuuden livenä, jos joku oli sitä tohtinut epäillä. Ruotsalaisyhtyeen esiintymistä olisi mielellään katsonut pidempääkin, mutta koska kaikki mukava loppuu aikanaan, joutuu realiteetit hyväksymään. Toivottavasti The Hellacopters nähdään Suomessa pian uudelleen, sillä kyllähän Anderssonin ja kumppanien esiintymistä mielellään kuuntelee.

https://www.facebook.com/thehellacopters

Raportti: Aleksi Parkkonen

Kuvat: Anne Kosonen

Artikkelikuva: Andy Johnson