Keikkailua ja pihahommia – haastattelussa Steven’n’Seagulls
Steven’n’Seagulls on tullut niin kotimaassamme kuin myös maailmalla tutuksi kansojen syvien lihasten ja rivien keskuudessa soittamalla omalla tavallaan tarttuvia coverbiisejä. Tämänhän me kaikki jo kuitenkin tiesimme. Sitä emme vielä kuitenkaan tienneet, että tämä Jyväskylän oma bluesgrass-höyrytraktori on mukana vuoden 2019 Muistiviikko-kampanjassa. Saimme käsiimme yhtyeen laulaja-kitaristi Tomi Tajakan ja jututimme miestä aiheesta.
Mainos päättyy
Mikä sai Steven’n’Seagullsin lähtemään mukaan ”Musiikki parantaa aivoterveyttä” -kampanjaan?
– Hyvän asian puolesta lähdettiin. Tämä asia varmasti koskettaa yllättävän isoa osaa ihmisistä. Esimerkiksi oma ukkini on muistisairas. Hän sairastaa Alzheimeria. En ole kuitenkaan soittanut meidän musiikkiamme ukilleni. Olemme käyneet sisarusten kanssa laulamassa kyllä vanhustentalolla, ja ukkini on myös kova laulamaan. Hän laulaa yleensä aina, kun käymme kyläilemässä. Pääsääntöisesti hän laulaa virsiä, ja välillä omilla sanoilla. Laulu kuitenkin irtoaa edelleen erittäin komeasti. Musiikki näyttäisi olevan yksi niistä asioista, jotka pysyvät mukana koko iän.
Monelle musiikki ja keikoilla käynti on sitä vastapainoa arkeen. Itse olet muusikko ja tämä on sinulle jokapäiväistä työtä. Pidätkö ikinä ”vapaata” työstäsi ja mitä teet silloin?
– En ajattele musiikkia varsinaisesti työnä, vaikka siitä elantoni saankin. Minulle se on enemmän intohimon asia. Vapaa-aikana kuuntelen musiikkia, luen aiheesta, soittelen ja teen muutakin musiikkiin liittyvää. Toki teen vapaa-ajalla muutakin. Harrastan liikuntaa, lajeina hiihto, sali, juoksu, harrastejääkiekko ja muu sellainen. Lisäksi tykkään liikkua luonnossa ja vaellella esimerkiksi Lapissa. Vapaapäivän toimintaan kuuluvat myös kahvittelu ja lehtien lukeminen.
”Kyllä minä mielestäni vietän ihan tavallista elämää. Välillä pihahommat seisovat vähän suunniteltua pidempään.”
Musiikin positiivinen vaikutus aivojen toimintaan on tutkimusten kautta todistettu. Millaisella musiikilla itse rentoudut ja pyrit stressittömään mielentilaan?
– Tämä vaihtelee hyvin paljon tilanteen mukaan. Joskus kuuntelen jotain rauhallisempaa, joskus punkkia ja metallia. Nukkumaan mennessä monesti kuuntelen Amelié -elokuvan soundtrackia tai Astor Piazzollan tangoja.
Nykyään voi tehdä hoitotahdon, johon voi lisätä myös henkilökohtaisia toiveita hoidon suhteen. Siihen esimerkiksi voi laittaa, mitä levyjä haluaa itselleen soitettavan, jos on siinä kunnossa, ettei se enää itseltä onnistu. Mitä levyjä tai minkä bändin tuotantoa löytyisi sinun listaltasi?
– Huh, nyt on aika vaikea kysymys! Tällä hetkellä valitsisin varmaan Neil Youngia, Led Zeppeliniä, Astor Piazzollaa, J. Karjalaista ja Raised Fistiä. Todennäköisesti pyytäisin tuomaan kotoani kaikki vinyylit ja soittamaan niitä epämääräisessä järjestyksessä.
Mainos päättyy
”Reissaamista jaksaa oikein hyvin, kun nukkuu mahdolliset välit ja lepäilee sitten kotona.”
Teillä on kiertueita ympäri maailmaa. Miten jaksat reissaamista ja mitä apukeinoja sinulla on jaksamiseen? Onko teillä bändinä joitain yhteisiä keinoja purkaa kiertueen aiheuttamaa stressiä ja samojen naamojen kanssa matkustamista?
– Ei meillä varsinaisesti ole mitään yhteisiä tapoja varmaankaan, paitsi toisinaan käydään kaljalla. Osa harrastaa liikuntaa kiertueilla ja osa rentoutuu muuten.
– Reissaamista jaksaa oikein hyvin, kun nukkuu mahdolliset välit ja lepäilee sitten kotona. Toki aikataulujen kanssa eläminen on välillä stressaavaa, mutta kaikki tämä on osa tätä työtä, joten se tulee ajateltua sitä kautta. Eniten se alkaa rasittamaan, jos asiaa stressaa koko ajan. En siis jaksa stressata. Soittaminen on kuitenkin työnä niin etuoikeutettua, että sen myötä ihan mielellään vähän liikkuukin.
Miten perheesi suhtautuu kiertueisiin ja muusikon elämääsi? Onko sinulla ns. normaalia perhe-elämää?
– Toki haluaisin nähdä läheisiä ihmisiä hieman useammin, samoin ystäviä ja tuttavia. Mutta kuten sanottua, tämä on osa tätä ammattia. Sosiaalinen elämä on välillä haastavaa, mutta asioita voi aina sopia ja järjestää yhdessä. Ja onhan meillä sitten vapaita myös. Kyllä minä mielestäni vietän ihan tavallista elämää. Välillä pihahommat seisovat vähän suunniteltua pidempään.
Onko jokin teidän keikoistanne jäänyt erityisesti mieleen?
– Aika vaikea nimetä erityisesti vain yhtä. Ensimmäinen iso festivaali, eli Sweden Rock, tulee monesti ekana mieleen. Samoin ensimmäinen kiertueemme Yhdysvalloissa. Onhan tässä tullut vastaan monta odottamatonta asiaa.
Onko hienompaa olla keikalla klubilla vai isoilla festareilla?
– Molemmissa on omat hienot puolensa. Isoilla festareilla yleisön määrä antaa aina oman lisäpotkunsa, ja joskus tantereella rullaa iso moshpit. Toisaalta klubeilla tunnelma on intiimimpi, joten energia yleisön ja bändin välillä on erilainen. Festarituotannot ovat monesti tosi toimivia, mutta aikataulut tiukkoja. Keikkapäivät itsessään ovat usein juhlapäiviä.
Mikä on paras keikka, jossa itse olet ollut asiakkaana?
– Jaaha, tähän on pakko mainita taas muutama. Neil Young on tullut nähtyä neljästi ja aiheuttanut kylmät väreet joka kerta. Raised Fist Jyväskylän Lutakossa oli tosi tykki, ja Guns ’n’ Roses Tallinnassa yhdenlainen nuoruuden haave.
Mainos päättyy
Missä näet Steven’n’Seagullsin kymmenen vuoden päästä?
– Toivottavasti teemme seuraavaa levyä ja keikkoja mahdollisimman laajalla säteellä ja nautimme edelleen musiikista, sekä saamme toteuttaa itseämme bändinä.
