Keinoälyä ja käppää – arviossa Pestilencen ”Levels of Perception”
Hollantilaisen teknisen death metallin kärkiairut Pestilence on julkaissut levyllisen uusioversioina toteutettuja, pitkin yhtyeen uraa valikoituja biisejä. Idea ei ole mitenkään uusi, mutta ei huonoimmastakaan päästä. Varsinkin viime vuosikymmenen aikana ilmestyneet Pestilence -kiekot ovat olleet erinomaisia esimerkkejä uudistuvasta, koko ajan uusia tulokulmia etsivästä metallimusiikista, jonka äänituotanto on ollut ajanmukaisen täyteläinen ja huoliteltu.
Yhtyeen kokoonpano menneiden aikojen tuotoksia uudistavalla, kuluneen vuoden aikana äänitetyllä albumilla on tuttu jo vuonna 2021 julkaistulta, erittäin sähäkältä ”Exitivm” -albumilta. Keulahahmon, vokalisti-kitaristi Patrick Mamelin lisäksi mukana on rumpali Michiel van der Plicht, soolokitaristi Rutger van Noordenburg ja sittemmin yhtyeen jättänyt basisti Joost van der Graaf. Etenkin tässä valossa katsottuna, odotukset yhtyeen uran kulmakivien uudelleen versiointien suhteen olivat vähintäänkin korkeaa keskitasoa.
Nyt on kuitenkin jotain albumin kokonaisvaltaisessa produktiossa mennyt niin reisille, kuin vain pystyy. Ensialkuun yhtye joutui uniikin taiteen päälle jotain tajuavien Pestilence -fanien toimesta sinällään täysin ymmärrettävään hässäkkään, hyödynnettyään kansitaiteensa tuotannossa keinoälyn geneeristä grafiikkaa. Eikä siinä vielä kaikki. Pääosin 2000-luvun materiaalista koostuvan albumin soundimaisema ei voisi olla laatukriteereiltään ja tekniseltä tuotantojäljeltään ysärimpi, kuin mitä se nyt on. Joillekin yhtyeen puritaaneille paluu alkukantaisempaan soundiin saattaa olla merkki näkemyksellisyydestä. – Allekirjoittaneelle ei.
Mainos päättyy
Ylä-keskiäänivoittoisten, kireään kirskuntaan ja kumilenkin mäjähdysmäistä lompsetta muistuttavaan bassosoundiin yhdistyvät, tukkoisen voimattomat rumpusoundit tekevät ”Levels of Perceptionista” auttamattoman demomaisen ja vasemmalla kädellä hutaistun kuuloisen tekeleen. Sävellyksellisesti ja sovituksellisesti yhtye pysyttelee tutun turvallisilla vesillä. Juuri siksi yhtyeen uudemmat biisit menettävät ”Levels of Perceptionin” versioina muhkean tuotannon mukanaan tuoman tehonsa, ja vanhemmat kuulostavat jo aikanaan hentoisen kuuloiselta, ”Testimony of The Ancientsilta” versioitua ”Land of Tearsia” lukuunottamatta, alkuperäisiä sisäsiisteimmiltä tekeleiltä.
Kun halpaa ja geneeristä hakee, halpaa ja geneeristä saa. Ainoa asia, mikä albumista näin jälkikäteen kuunneltuna nousee mieleen, on ajatus, että mikähän käsittämätön funktio kyseisellä albumilla mahtaa olla taidokkaana ja innovatiivisena metalliyhtyeenä tunnetun Pestilencen uralla.
Mainos päättyy