Keith Richards – Crosseyed Heart
Keith Richards. Lemmy Kilmister. Ozzy Osbourne. Näiden englantilaisten veteraanien julkaisemasta musiikista on haasteellista kirjoittaa niin, että mukaan ei hiipisi tiettyjä ulkomusiikillisia asioita. Tavallaan edellä mainitut artistit ovat luoneet itse tämän tilanteen. He kaikki ovat onnistuneet luomaan taidetta, joka on muuttanut musiikkimaailmaa ja asenteita monella tavalla. Mutta samalla heidän hahmonsa ovat monesta kohtaa suurempia kuin käsiensä ja sielujensa aikaansaama jälki ihmiskunnan historiassa. He alleviivaavat lukuisissa eri yhteyksissä seikkoja, jotka tekevät heistä lääketieteellisiä ihmeitä. He ovat eläviä legendoja, elämäntapaintiaaneja, jotka ovat nähneet kaiken kolme kertaa. Kaikenlaisia jymyjuttuja liikkuu ympäriinsä jopa vuosikymmenien jälkeen. He painavat hamaan loppuun asti täysillä ja vastaavia persoonia ei tule tilalle enää koskaan. Tällaiset tarinat ovat aina hienoja, ne kiehtovat tirkistelijöitä ja myyvät, usein paremmin kuin näiden artitstien tekemä musiikki. Tilanne on musiikista kirjoittavan tahon kannalta hieman turhauttava. Monta kertaa olen miettinyt, että mitä jäisi jäljelle, jos kaikki dekadentit myytit vain kylmästi pyyhkäistäisiin pois? Jos olisi pelkkä musiikki, eikä mitään muuta?
Keith Richards on vanha kelmi, joka tietää, kuinka media saadaan toimimaan hänen haluamallaan tavalla. Hönössä lauotut kärkevät kommentit maailman legendaarisimmista levyistä, genreistä, ganjasta ja kaikesta muusta mahdollisesta eivät varsinaisesti helpota pelkkään musiikkiin keskittymistä. Mutta kun oikein kovasti yritetään ja päästään sinne ytimeen, voi ilokseen havaita erään seikan. Kaikki provo ja dekadenssin löyhkä on tarpeetonta. Vaatimattoman 23 vuoden tauon jälkeen julkaistava kolmas soololevy ”Crosseyed Heart” jatkaa juuri siitä, mihin edelliset soolot jäivät.
Nämä laulut ovat kosmisia aaltoja, jotka vain poimitaan ilmasta. Kokonaisuus on luonnollinen ja pakoton. Ihan kuin lopputulos olisi syntynyt itsestään, mutta silti vastustamattomalla voimalla. Juuri niinkuin kuin hengittäminen ja sydämen lyönnit tapahtuvat tai vesi virtaa eteenpäin. Musiikki ja kitara ovat Keithin persoonan välttämätön jatke. Ilman yhtä puuttuvaa osaa ei olisi olemassa muitakaan. Ja karisma, sen aistii väkisin, vaikka ei tietäisi miehen aiemmista tekemisistä yhtään mitään.
Mainos päättyy
Keith ammentaa siitä musiikin historiasta, jonka hän kokee tärkeäksi. ”Crosseyed Heart” sykkii Chuck Berrysta ammentavan rock n’ rollin lisäksi delta bluesia, vanhan liiton soulia, funkia, reggaeta, countrya jne. Ja vaikka ikää ei pitäisi ottaa esille, niin totean silti, että nämä verisuonet ovat käsittämättömän vitaalisessa kuosissa. Tukoksia ei ole missään. Richardsin kitaran soittotyylistä ei jaksa enää jauhaa mitään. Kaikki on sanottu sillä saralla. Rouhea soundi ja kosketus on ennallaan. Sen sijaan voisi ottaa esille ”Crosseyed Heartilla” kuultavan bassottelun, joka on sekin Richardsin käsialaa. On helppo uskoa se legenda, jonka mukaan Keith näytti aikoinaan monta kertaa Bill Wymanille kädestä pitäen, kuinka homma pitää hoitaa. Uuden levyn bassolinjoista voi aistia vaikkapa jamaikalaisten muusikoiden kanssa aikoinaan läpiviedyt sessiot. Syke on niin elämänmakuinen, että se ei voi kummuta mistään muualta kuin syvältä koetusta ja eletystä elämästä.
Jos hakee vertailukohtia, on ensimmäinen mieleentuleva välähdys edellisten soolojen lisäksi The Rolling Stonesin tällä hetkellä viimeisin kokopitkä ”A Bigger Bang” kymmenen vuoden takaa. Läsnä on monta kertaa sama näennäisesti smooth groove, jonka alla sykkii edelleen kiehtova vaara ja suurkaupungin valot. Mickin ollessa muualla läsnä on enemmän sivukujia kuin kimalteleva kattohuoneisto kaupungin kalleimmalla alueella. Myös kappalemateriaali on samalla tavalla laadukasta kuin isäntäbändin toistaiseksi uusimmalla varsinaisella studiolevyllä. Varsinaisia huippukohtia ei heti löydy. Jälki tuntuu aluksi monipuolisuudestaan huolimatta turhan tasaiselta. Kuuntelu kuuntelulta kokonaisuus tajoaa kuitenkin lisää koukkuja ja tarttumapintaa.
Lisäksi referenssejä voi hakea kaikilta Keithin laulamilta Stones-kappaleilta. Ehkä tuntuvin ero verrattuna aiempaan on se, että Richards on parantanut otettaan laulajana huomattavasti. Hän ei ole mikään virtuoosi, vaan lähinnä sinut oman karhean äänentuottamisensa kanssa. Kaikki on kohdallaan. ”Crosseyed Heart” on silkkaa konjakin lämmössä marinoitua herkkua kaikille perinnetietoisen musiikin ystäville. Muutaman kappaleen olisi voinut nipistää pois ja maestron kovimmasta klassikkomateriaalista ollaan aika kaukana. Muuten ei löydy mitään nipottamista. Reilun 50 vuoden kokemuksella ja vieläkin irtoaa, vaivattomasti. Kakarat ja perässähiihtäjät, te olette jälleen kerran hävinneet pelin.
Avaan hieman ylempänä olevia hienovaraisia vihjailuja mahdollisesta uudesta Rollari-levystä. Joskus on hienoa, että historia toistaa itseään. Vuonna 1988 ”Talk Is Cheap” ennakoi uutta The Rolling Stones julkaisua sen ajan mittapuulla pitkän tauon jälkeen. Nyt ”Crosseyed Heart” toimii suurella todennäköisyydellä lähtölaukauksena maailman suurimman rock n’ roll -yhtyeen seuraavan pitkäsoiton työstämiselle. Asian on lausunut julki englantilaisessa Mojo-lehden haastattelussa itse Keith ja toimitusjohtaja Mick ei ole tähän mennessä lausuntoa kumonnut. Lopullista varmistusta odotellessa nauttikaamme erään entisen lainsuojattoman hienosta musiikista. Hän pärjää oikein hyvin omillaan.
Onnistuin ulkomusiikillisten asioden poistamisessa melko hyvin. Kokeilkaa tekin joskus. Tulokset voivat olla yllättäviä.
9-/10
Kappalelista:
1. Crosseyed Heart
2. Heartstopper
3. Amnesia
4. Robbed Blind
5. Trouble
6. Love Overdue
7. Nothing On Me
8. Suspicious
9. Blues In The Morning
10. Something For Nothing
11. Illusion
12. Just A Gift
13. Goodnight Irene
14. Substantial Damage
15. Lover’s Plea
Kirjoittanut: Miikka Tuovinen
Mainos päättyy