Kekseliään teknistä monimuotometallia – arviossa Omnivortexin ”Circulate”

Helsinkiläinen teknisen äärimetallin sulattamo Omnivortex on tullut toiseen kokopitkään albumiinsa. Kuluneen vuoden Wacken Metal Battle Finland -kisan voittaja on päätynyt laittamaan uusimmallaan mutkia suoriksi ja paahtoa kovemmalle. Parin vuoden takaisesta, oikein hyvän vastaanoton saaneesta ”Diagrams Of Consciousness” -debyyttialbumista Omnivortexin kehityssuunta on ollut luonteva.

Yhtyeen tyylisuunnan oikaisu on allekirjoittaneen sointukorvan miellyttävyyskertoimen perusteella oikein tervetullut. Vaikka yhtyeen perussoundi on edelleen hyvinkin modernia ja häpeilemättä raja-aitoja pilkkanaan pitävää, on yhtyeen päivitetyssä soundissa selvästi havaittavissa enemmän ysärin alkupuolen genren kuninkaiden kaikuja tyyliin Cynic, Pestilence ja Death.

Omnivortexin taipumus heittää äkkiväärästi hempeämmillä ja vuolaasti jazzahtavilla harmonioilla maalailevia osia brutaaleimman ryskeen perään jakaa varmasti kuulijakunnan mielipiteitä. Toisaalta, yhtyettä ei voi aiheen puitteissa ainakaan syyttää mielikuvituksen puutteesta. Albumin alkupuoliskon kappaleiden sisällä yhtyeen soitannollinen seisokki on paikoin turhankin jämäkkää villisti varioivine osineen. Laulaja-kitaristi Severi Saarioja ja kitaristi Mikko Pylkkö ovat teknisiltä ominaisuuksiltaan ja tyylinsä hallitsevina musikantteina huippuluokkaa. Välillä heiltä toivoisi jopa yksinkertaisempia sovituksellisia ratkaisuja tuomaan biiseihin ilmaa ja vähentämään ylenpalttista millintarkkaa täyteen soittamista.

Makukysymyksiä pitkälti, mutta blastausta ja herkullisesti kutittavaa, itämaista kitara-licksiä hyödyntävää Dwells-avausbiisiä lukuun ottamatta homma rupeaa toimimaan kunnolla vasta ”Slumbering In Blackista” eteenpäin. Toki hersymistä aiheuttavalla musiikkivideolla höystetty ”Of Aeons Past” menee siinä sivussa. Vaikka biisinä kyseessä onkin kliinisen sisäsiistihkö tapaus, onnistuneen ja bändin jätkiltä erityistä heittäytymistä vaatineen musavideon avulla siihen saa mielenkiintoista kulmaa.

Albumin loppupuoliskon kärkeen väkevästi riffittelevä ”Mechanical Emotions” nostaa vanhan liiton teknisen thrash-pitoisen dödiksen ystävän hevisarvet kunnolla hyökkäysasentoon. Kyseisellä kappaleella myös yhtyeen soitto svengaa ja pysyy basisti Mikael Reinikan ja rumpali-laulaja Aaro Östermanin yhteen nivoutunutta rytmisoittoa myöten parhaiten kasassa.

Toinen erityisen mainitsemisen arvoinen kappale kokonaisuudelta on blackened deathillaan säälittä sivalteleva ”Husk”. Useamman kuuntelukerran myötä se osoittautuu vimmaisuudessaan kokonaisuuden säväyttävimmäksi biisiksi. Myös eteerisempiä sävyjä maalailevammalla moukaroinnilla tavoittava ”Harbringer Of Cosmic Death” kuuluu albumin ykkösnyrkkiin.

Päätösraita Metallican ”Damage, Inc.”:iin ilmiselvästi viittaava volume-ja-tone-säätimillä leikitelty nouseva intro johtaa albumin seesteisimpänä aaltoilevaan päätösbiisiin, skandinaavista melodista death metalia tihkuvaan ”Endlessiin”.

Omnivortex väläyttelee ”Circulatella” todella taidokasta osaamistaan. Kun se vielä saa kokonaisuuteen asteen verran tarttuvuutta, tasapainoista rullaavuutta, luontaista raakuutta ja kontrastia, alkaa homma olla kansainväliselläkin mittakaavalla huomion arvoista.