KELO julkaisi uuden singlen ”Vaara”

Jyväskyläläisen KELOn musiikki on yhdistelmä tanssittavaa modernia poppia ja raskaan rockin rosoisuutta. Artistin tunneryöppyisissä lyriikoissa revitään brutaalin rehellisesti auki oman elämän karikkoja. 15. toukokuuta julkaistussa ”Vaara”-singlessä punainen lippu -metaforan myötä sukelletaan syvälle riittämättömyyden tunteeseen, sisäisiin ristiriitoihin ja pelkoon omasta pimeydestä. KELO kertoo:

”’Vaara’ kertoo hetkestä, kun halusin muuttua ja ymmärsin, miten omat käsittelemättömät haavat voivat olla vaaraksi toisille – ongelma ei ollut muissa vaan minussa. Oon ollut se tyyppi, jota kannattaa paeta. Kirjoitushetkestä on kuljettu pitkä matka tähän päivään ja en ole enää se red flag.”

”Vaara” ei ole sankaritarina, vaan oma kokemus siitä, miten nöyrtyminen voi pelastaa ihmisen

KELOn taustalla vaikuttaa pitkän linjan laulaja-lauluntekijä Tarmo Kellomäki, joka on saavuttanut elämässään kaiken, mistä moni haaveilee: rock-artistin ura nuoruudessa, vaikutusvaltainen työura sekä hyvä perhe-elämä ja läheiset ihmissuhteet. Ulkoisesti palaset olivat kohdallaan, mutta siitä huolimatta artistin mieltä painoi krooninen tyhjyyden ja riittämättömyyden tunne, joita mikään saavutus ei lopulta täyttänyt. KELO sanoo:

”Musiikki ja artistiura oli nuoruuden suurin unelmani, ja vaikka olen saanut elää sitä todeksi ja menestyäkin, jokin sisälläni jäi silti vajaaksi. Vuosien paine, suorittaminen ja käsittelemättömät asiat johtivat lopulta päihdekuntoutukseen ja psykoterapiaan. Siitä alkoi todellinen muutosmatkani. ’Vaara’ ei ole sankaritarina, vaan oma kokemus siitä, miten nöyrtyminen voi pelastaa ihmisen. Olen ollut jo vuosia täysin raittiina ja vihdoin elämä tuntuu.”

KELO julkaisi vuoden 2025 aikana viisi singleä, ja musiikkia on luvassa lisää ennen albumia. Artistin kappaleet ovat soineet YleX:llä ja nousseet useille Spotifyn editorial-soittolistoille. Single ”Lokakuu on paskaa muutenkin” viihtyi viikkoja Spotify Suomen 50 viraalisinta -listalla. Konepohjaisen heavypopin ja matalavireisen rock-soundin sekä ”Vaara”-singlen takaa löytyy mm. Bessille, Cyan Kicksille ja Stigille kappaleita tehnyt tuottaja-lauluntekijä Simeon Puukari.

Artisti vastailee Kaaoszinen kysymyksiin:

Niin aikaisempien biisien kuin myös uuden ”Vaara”-singlen lyriikat ovat suorasanaisia kertomuksia omasta elämästäsi: Miltä tuntuu paljastaa itsensä ja puhua asioista näin suoraan?

Olen miettinyt paljon sitä, että tässä altpop-/sadboy-kentässä lauletaan paljon päihteistä, sekavuudesta ja rikkonaisuudesta – siitä miten kaivataan jotain toista ihmistä paikkaamaan kaikkea. En sano, että siinä olisi mitään väärää, se on tosi inhimillistä ja samaistuttavaa. Mutta harvemmin mennään siihen, mitä ne asiat oikeasti tekevät ihmiselle itsereflektion kautta. Päihdeongelma ei ole mikään esteettinen elämäntapa tai romantisoitu tarina, vaan tunnesairaus. Käyttäjät ovat sairaita ihmisiä, enkä ole siinä mikään poikkeus.

Itselläni on taustalla oma historia ja lääkärin diagnosoimia kirjainyhdistelmiä. Näin jälkikäteen ajateltuna oli aika selkeääkin, että voisin ajautua tällaisiin ongelmiin elämässä. Olen aina ollut supersuorittaja: tehnyt kaiken 200 %:n teholla, kaksi maisterintutkintoa, talojen remontointia, työelämän käyntikortissa pitkä titteli ja jatkuvaa tekemistä ilman, että osaa oikeasti pysähtyä. Sama ominaisuus, joka voi tehdä sinusta ”menestyvän”, voi pahimmillaan tuhota täysin, jos tunne-elämä ja elämänhallinta eivät pysy mukana.

Ja jos olen ihan rehellinen, elin tosi pitkään kulississa. Piilottelin ongelmia ja yritin musahommissa olla ”kovin jätkä”, sellainen kuva, joka ehkä tuntui kuuluvan tähän maailmaan. Nykyään en jaksa sitä enää. Haluan olla aito ihminen kaikkien omien kolhujeni ja virheideni kanssa, ja ehkä siksi ajattelen, että sisäinen integriteettini ei enää kestäisi sitä, että laulaisin mistään muusta kuin oikeista asioista.

Toki kaikki biisit eivät ole yksi yhteen tositapahtumia, mutta ne teemat ja tunteet kumpuavat suoraan eletystä elämästä. Ja ehkä juuri se tekee niistä totta. Ei se, että jokainen rivi olisi kirjaimellisesti tapahtunut, vaan se, että ne ovat oikeasti koettuja asioita jollain tasolla.

Kun oma sisin avataan muille

KELO on julkaissut jo useamman singlen: Onko jokin biisi tuntunut erityisen vaikealta päästää muiden kuultavaksi?

”Vaara” on ollut kaikista vaikein. Siihen liittyy edelleen aika paljon häpeää, jota käsittelen koko ajan, ja sen takia sen ulos päästäminen ei ollut mikään kevyt päätös. Se ei ollut pelkästään biisi, vaan myös jonkinlainen oman historian avaaminen itselle ja muille.

Ehkä juuri sen takia olen miettinyt tosi paljon sitä, miten se voidaan tulkita. Koska se on tosi menevä ja jopa tanssittava biisi, olen välillä pohtinut välittyykö siitä vääränlainen kuva. Sellainen, että siinä jotenkin mässäiltäisiin tai että ”hahaa, mä oon niin vaarallinen”. Se ei ole se pointti. Mutta toisaalta en voi myöskään kontrolloida sitä, miten kuulijat sen kokevat. Se on aina lopulta heidän tulkintansa.

Minulla on jälkikasvua ja olen työelämässä. Jouduin miettimään tätä laajasti myös sen kautta, miten tällainen avautuminen vaikuttaa muihin ihmisiin ja myös omaan maineeseen. Nämä ei ole pieniä juttuja, kun ne ovat kiinni oikeassa elämässä eivätkä vain musiikissa. Lopulta sain rauhan. Kävin kaikki asiat läpi itseni kanssa ja päätin, että en enää halua niitä piilottaa, ja siinä vaiheessa annoin vain palaa.

Oletko saanut kuulijoilta palautetta rehellisistä teksteistäsi ja onko jokin palaute jäänyt erityisesti mieleesi?

Olen saanut yllättävän paljon palautetta, ja ehkä kaikkein vahvin muoto siitä on ollut suorat viestit ja kirjeet. Ihmiset ovat kertoneet saaneensa apua tai selkeyttä omiin fiiliksiinsä minun biisieni kautta, ja minua on kiitetty siitä, että uskallan sanoa ääneen vaikeita asioita.

Se on jäänyt tosi vahvasti mieleen, koska se palauttaa koko homman siihen ydinkysymykseen miksi näitä biisejä teen. Ehkä juuri kirjeet ovat olleet sellainen konkreettinen muistutus siitä, että tämä ei ole pelkkää somepalautetta tai ohimeneviä kommentteja, vaan oikeita ihmisiä aidoissa elämissään.

Yhteistyö Simeon Puukarin kanssa

Miten yhteistyö Simeon Puukarin kanssa on vaikuttanut soundiisi?

Simppa on aivan avainroolissa siinä, miltä KELO-soundi kuulostaa, enkä puhu nyt pelkästään siitä, miten laulua on filtteröity tai mistään teknisistä nippeliasioista. Kyse on paljon isommasta kokonaisuudesta ja ajattelusta sen takana. Hän on käytännössä ollut mukana luomassa koko sitä soundillista maailmaa, mitä mä tällä hetkellä edustan. Ja ennen kaikkea hän on ystävä, sellainen, joka on kuullut läheltä kaiken sen kipuilun ja epävarmuuden, mitä tähän musahommaan on liittynyt matkan varrella.

Ilman Simeonia KELO ei olisi tässä muodossa. Tämä ei ole pelkkä tuottaja-artistisuhde, vaan tosi syvä yhteistyö, jossa on jaettu myös ne vaikeimmat hetket. Olen aika vaativa luovan työn suhteen, ja minua ei ole helppo miellyttää. Silti Simppa onnistuu kerta toisensa jälkeen tuottamaan sellaisia ”wow”-hetkiä, jotka vie biisit ihan uudelle levelille. Simeonin iso vahvuus on myös se, että hän on pelkän tuottamisen lisäksi vahva biisinkirjoittaja. Se tekee meidän työskentelystä tosi orgaanista. Jos tulee sävellyksellisiä tai sanoituksellisia solmukohtia, meillä on aina yhteinen tapa ratkoa ne siinä hetkessä. Vähän kuin yhteinen musiikillinen ajattelu, joka löytää aina ulospääsyn.

Kohti isompaa kokonaisuutta

Mitä voit tässä vaiheessa paljastaa tulevasta – onko kokopitkä albumi tulossa?

Sanotaan näin, että tämä ei ole enää pelkkä singelisarja. Olen ollut pitkään tekemässä isompaa kokonaisuutta, ja nyt se alkaa olla siinä pisteessä, että sitä ei voi enää pitää piilossa. Materiaalia on ja suunta on selkeämpi kuin ennen, mutta en halua lukita mitään liian aikaisin. Albumi tulee joskus, mutta en lähde vielä lupailemaan aikatauluja tai formaatteja sen tarkemmin.

Viime vuosi meni paljon siihen, että kokeilin ja tunnustelin, miten tämä juttu ja biisit oikeasti resonoi ja mihin suuntaan KELOa kannattaa viedä. Samalla olen joutunut miettimään tosi paljon sitä, minkälaisen tiimin haluan kasata ympärilleni, ja millä fiiliksellä tätä haluan tehdä.

Nyt olen päättänyt lähteä The Artist Music Groupin matkaan, koska siellä on tiimi, joka oikeasti uskoo minuun ja tähän tekemiseen. Lisäksi keikkapuolta on rakentamassa Jon (Vaahterapanda), joten palaset alkavat olla siinä mielessä paremmin kasassa myös isompaa liikehdintää ajatellen. Itselleni tämä on kuitenkin pidempi kaari. Pyrin siihen, että kaikelle duunille tulee oikeasti pay-offia, mutta vielä tärkeämpää on se, että tätä pystyy tekemään kestävällä tavalla. En halua polttaa itseäni loppuun tai tehdä tätä väärien ihmisten kanssa.

Haluan rakentaa pidempää matkaa ja pohjaa, enkä olla tuijottamassa jotain yhden hetken näennäissuosiota tai juoksemassa jonkun käsittämättömän TikTok-sekoilun perässä. Haluan tehdä tätä niin, että se tuntuu hyvältä, ja sellaisten ihmisten kanssa, jotka oikeasti uskovat tähän hommaan.

Tutustu artistiin tarkemmin näistä linkeistä: Spotify, YouTube, TikTok, Instagram