Kerettiläiset ja syntiset rovioon – tämän messun tarjoaa Rotting Christin 13. julkaisu ”The Heretics”

Kolmekymmentä vuotta on jo napsahtanut kreikkalaisen kerettiläisen Rotting Christin mittariin, mutta mukisematta mennään eteenpäin. ”The Heretics” luokittuu yhtyeen kolmanneksitoista kokopitkäksi, ja nimensä mukaan levy tarjoaa teemahenkistä materiaalia. Siinä, missä edellinen kiekko ”Rituals” (2016) vaikuttaa tunnelmaltaan hyvin rituaalishenkiseltä teokselta, niin uuden kokopitkän tematiikka käy läpi kristinuskoa ja sen pimeää puolta. Paperilla suunnitelma ei äkkiseltään kuulosta omaperäiseltä tai mullistavalta, mutta ironisesti Mädälle Kristukselle tällainen aihe sopii kuin nyrkki silmään.

Rotting Christin uusin tuotos ”The Heretics” on teema-albumi. Ylipäätänsä tämän tapaiset julkaisut voivat osoittautua riskialttiilta toteutuksilta. Lopputulos voi olla atsteekkien kullalla ja timanteilla koristeltu kaunis artefakti tai ruosteisella läkkipellillä väsätty päätön häkkyrä, josta kukaan ei ota mitään selvää. Tässä tapauksessa ”The Heretics” sijoittuu näiden kahden välimaastoon, mutta kallistuu enemmän hyvän laadun puolelle.

Levy on erityisen mielenkiintoisen kuuloinen paketti, mutta samaan aikaan hieman ristiriitainen. Sävellyslaadun suhteen Rotting Christin jälki on ammattitasoa, mutta suurin osa ratkaisuista, mitä levylle on tehty, pohjautuvat enimmäkseen tunnelman luomiseen. Toisin sanoen, mikäli on halua löytää se paras mahdollinen kuuntelunautinto ja tunnelma, on ”The Heretics” kuunneltava kirjaimellisesti alusta loppuun. Nappaamalla yksi tai kaksi kappaletta ei pelkästään riitä tyydyttämään mielenkiintoa.

Sitten, kun levyyn pääsee sisälle, se tuntuu ja kuulostaa mahtipontiselta ja hienolta. Etenkin levyn alkupään näytteet ”Vetry Zlye”, ”Heaven and Hell and Fire”, ”Hallowed Be Thy Name” ja ”Dies Irae” toimivat ja paranevat muutaman toiston jälkeen. Loppupuolen raidat vaikuttavat päällisin puolin mainioilta tekeleiltä, mutta jotain enemmän olisi kyllä silti voinut kaivata. Esimerkiksi ”The Voice of Universe”, ”The New Messiah” ja ”The Raven” tuntuvat enemmänkin vain taustamusiikiksi soveltuvia sävellyksiä. Ne eivät yllä aivan samoille tasoille, mitä alkupäässä olevat mahtikappaleet.

Kaikesta huolimatta kolmekymppisen Rotting Christin ”The Heretics” on vahva julkaisu ja osoitus siitä, että yhtyeestä löytyy vielä tulta ja tappuraa. Jotkut kuulijat voivat saada tästä vielä paljon enemmän irti, mitä tämä arvio antaa ymmärtää. Kaiketi on vain kuulijasta itsestään kiinni, minkälaisia ajatuksia ja tyydytyksiä hän ”The Heretics” -kiekosta saa. Itselleni ”The Heretics” ei ole paras mahdollinen tuotos, mitä Rotting Christ on tehnyt, mutta näin vuoden 2019 alkupuolella albumi on positiivisesti virkistävä kokemus.

8-/10

Kappalelista:

1. In the Name of God
2. Vetry Zlye
3. Heaven and Hell and Fire
4. Hallowed Be Thy Name
5: Dies Irae
6. I Believe
7. Fire, God and Fear
8. The Voice of the Universe
9. The New Messiah
10. The Raven

Rotting Christ Facebook

Rotting Christ Homepage

Kirjoittanut: Sami Elamaa

Kommentoi julkaisua