Kerran kuunneltuasi et voi unohtaa – arviossa Blessed Lunacyn ”Wreck Of Humankind”

Oululainen Blessed Lunacy julkaisi viime vuoden lopussa kolmannen pitkäsoittonsa, joka kantaa nimeä ”Wreck Of Humankind”. Erikoisesti nimetty yhtye ei aiheuta hämmennystä pelkästään nimensä takia vaan myös tuoreimman pitkäsoittonsa sisällön puolesta.

Blessed Lunacy koostuu viidestä muusikosta, ja lähes jokainen heistä osallistuu ”Wreck Of Humankindilla” useamman instrumentin soittamiseen. Se on ihailtava piirre ja osoittaa aitoa heittäytymistä yhtyeeseen. Enemmän ihmetystä aiheuttaa kuitenkin se, ettei ”Wreck Of Humankind” -albumilla ole varsinaista päävokalistia, vaan lauluosuuksista vastaavat vuorollaan Hannu Heikkinen, Jere Klami ja Jyrki Pietikäinen. Toisinaan vokalisteista on useampi äänessä, ja kappaleilla ”Dissapointed?” ja ”Thirst” kuullaan kaikkia kolmea. Ja jos tarkkoja ollaan, niin jälkimmäisellä on koko yhtye äänessä.

”Wreck Of Humankind” -albumia kuunnellessa tulee väistämättä selväksi, ettei Blessed Lunacy asemoidu mihinkään tiettyyn genreen vaan liikkuu sulavasti niin blues rockin, kantrin, folkin kuin perinteisen rockin maastoissa, mutta kappaleita yhdistää kuitenkin rockin ydin. Vaikka Blessed Lunacyn jäsenistö taittuu useampien instrumenttien äärelle, on muutamilla kappaleilla haettu yhtyeen ulkopuolista vahvistusta. Viulisti Pia Krogius, huilisti Benjami Pietikäinen ja kitaristi Pekka Äkäslompolo vierailevat albumilla. Erityisesti Krogiuksen ja Pietikäisen osuudet ”Swedish Steel (Reprise)” -kappaleella ovat teokselle elintärkeät ja antavat siihen upean folk-vivahteen.

Mitä sitten voi odottaa albumilta, jolla kuullaan kolmea eri vokalistia, genrerajoja ei kunnioiteta, ja jolla on annettu hullujenkin ideoiden toteutua? Ainakaan se ei ole ennalta-arvattava tai tasapaksu. 14 kappaletta kattava ja lähes tunnin kestoinen pitkäsoitto on teemallisesti sekalaisen oloinen, ja se poukkoilee tilanteesta toiseen. Välillä kontrastit kappaleiden välillä ovat dramaattisia, mutta kaikista kappaleista löytyy melankolinen vire, ja Blessed Lunacyn kitaravetoinen soundi nivoaa kokonaisuutta yhteen.  

Ottaen huomioon, että albumilla kuullaan kolmen muusikon lauluosuuksia, on ”Wreck Of Humankind” yllättävän eheän kuuloinen. Se menee osittain sen piikkiin, että jokainen äänessä oleva muusikko artikuloi sanoituksia yhtä vahvalla rallienglanti-aksentilla. Omiin korviini se oli aluksi hyvin häiritsevää, enkä useankaan kuuntelukerran jälkeen oppinut pitämään Klamin osuuksista. Vahva suomi-vivahteinen englannin lausunta taitaa tosin olla osa Blessed Lunacyn tavaramerkkiä, jolla yhtye toki erottuu.  

Kokonaisuutena ”Wreck Of Humankind” on pitkähkö ja sekalainen, minkä takia pitkäsoiton kuuntelu on välillä puuduttavaa. ”Universal Masterplanin” ja ”Exitus”-kappaleen kaltaiset pitkät teokset raottavat toisaalta Blessed Lunacyn progressiivisempaa puolta, mutta ne saivat myös kuuntelun seisahtumaan. Myös albumin pisimmän kappaleen, ”Cyclen”, sijoittaminen loppuun hieman kummastuttaa, sillä ”Swedish Steel (Reprise)” olisi itsessään toiminut hyvänä yhteenvetona albumille. Nyt ”Cycle” jäi väistämättä vähemmälle huomiolle, kun huomio kiinnittyi ”Ruotsi teräksen” tarinan jatko-osaan.

Blessed lunacyn vahvuudeksi on todettava persoonallisuus ja paikoin myös humoristisuus, jolla yhtye on toteuttanut ”Wreck Of Humankindin”. Blessed Lunacy on selvästi omistautunut tekemisilleen, ja se on kuultavissa ja nähtävissä albumin kansia myöten. Albumi ei ole ehkä niin jouheva kokonaisuus kuin sen soisi olevan, mutta ainakin se kuten myös yhtye jäävät mieleen jo ensimmäisellä kuuntelukerralla. Ja sekin on jo itsessään meriitti.

Yhtyeen Facebook-sivulle pääset tästä: https://www.facebook.com/BlessedLunacy

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen