”Kertakäyttökulttuuri vituttaa” – haastattelussa melodisen doomin taituri Red Moon Architect
Kouvolalainen melodisen doomin mestari Red Moon Architect julkaisi juuri uuden albuminsa ”Emptiness Weighs The Most”. Kaaoszine tavoitti Saku Moilasen haastattelua varten. Moilanen kertoo haastattelussa hieman albumin taustoista, tuotteliaisuudesta sekä kotimaisesta musiikkikentästä.
Tervehdys! Miten syksynne on sujunut?
Morjens! Maailmantilanteen huomioon ottaen oikein hienosti!
Mainos päättyy
Julkaisitte juuri uuden studioalbuminne ”Emptiness Weighs The Most”. Miten levyn tekoprosessi sujui?
Aika kivuttomasti. Hetken aikaa oli pieni blokki biisien kirjoituksessa, mutta kun inspiraatio tuli, kaikki syntyi suhteellisen nopeasti.
Millaisia aiheita käsittelette levyllä?
Koko levy on enemmän ja vähemmän henkisen eheytymisen projekti. ”Kuura”-albumin aikoihin oltiin aika syvällä, ja nyt oli aika nousta sieltä ylös.
Olette hyvin aktiivisia levytysrintamalla. Edellisestä julkaisustanne ”Kuurasta” on vain vuosi. Miten
pysytte niin tuotteliaina?
Itselleni tahti tuntuu vielä kohtuullisen hitaalta, ja materiaalia syntyisi varmasti vielä enemmänkin. Suurin osa ajasta menee sen miettimiseen, mitä seuraavalla levyllä haluaa sanoa ja miltä sen haluaisi kuulostavan. Tämän bändin levyt on yleensä kaikki syntyneet omasta tarpeesta. Se toimii tietynlaisena terapiana ajatusten ja tunteiden purkamiseen.
Millainen sävellysprosessi teillä yleensä on?
Mainos päättyy
Yleensä sävellän biisit instrumenteiltaan aika valmiiksi ja lähetän muille demot, minkä jälkeen vielä laulut sovitetaan suoraan studiossa. Tälle viimeiselle levylle myös kitaristi Taneli sävelsi yhden biisin.
Ovatko kappaleet täysin valmiita studioon mentäessä vai kehittyvätkö kappaleet vielä äänitysprosessin aikana paljonkin?
Yleensä ne ovat aika valmiita jo demovaiheessa. Laulut ja mahdolliset soolot tekevät oman lisänsä. Tuotan studion asiakkaana olevien bändien lisäksi myös omat levyni, joten on helppoa tehdä lopulliset sovitusratkaisut jo sävellysvaiheessa.
Mitkä eri elementit tekevät kappaleesta tunnelmallisen teidän mielestänne?
Mainos päättyy
En usko, että se on kiinni yhdestäkään elementistä. Yksittäinen kitara voi olla yhtä tunnelmallinen kuin iso äänivalli. Tunteita on monenlaisia, ja niiden välittäminen musiikilla onkin itselleni yksi suurimmista haasteista. ”Kuura” oli tästä ääriesimerkki. Myös tuotannollisilla ratkaisuilla voidaan vaikuttaa haluttuun tunnelmaan. Kaiun määrä miksauksessa ja niin edelleen.
Olette julkaisseet joukon musiikkivideoita albumilta. Millaista niiden tekeminen oli, ja mikä video onnistui
mielestänne parhaiten?
Videoiden tekeminen on aina todella mukavaa. Parhaiten onnistui ”Rise”, johon myös satsattiin kaikin puolin selvästi eniten.
Millaisia odotuksia teillä oli albumin julkaisun suhteen, kun se sattui ilmestymään näin poikkeuksellisena vuonna?
Mainos päättyy
Aina sitä toivoo, että edellinen levy tavoittaisi uusia kuulijoita ja vanhemmat fanit ottaisivat hyvin vastaan. Mitään numeroita en myyntioletuksen tai muun suhteen uskalla ikinä asettaa. Pyrin keskittymään taiteeseen, ja jos siitä saa joku toinenkin iloa, aina parempi.
Suomessa tehdään paljon melankolista ja tunnelmallista metallia. Mistä luulette kotimaisten bändien taipumuksen synkistelyyn juontuvan?
En tiedä. Tiedän, mistä se omalla kohdallani tulee, mutta ehkä se liittyy tähän pitkään pimeään vuodenaikaan.
Löytyykö mielestänne metallimusiikin ulkopuolelta jotain sellaista bändiä/artistia, jonka musiikki yltää tunnelmallisuudessaan samoihin sfääreihin kuin teidän ja muiden kaltaistenne bändien kanssa?
Varmasti monia! Kuuntelen jonkin verran soundtrack-albumeita ja ambienttia. Sieltä ainakin löytää paljon. Konemusiikin puolelta esimerkiksi Trentemollerin ”Miss You” on sellainen kappale, jonka olisin itse halunnut säveltää. Kylmät väreet tulee joka kerta, kun kuuntelee.
Millainen on ollut Kouvolan metallikenttä perustamisenne aikoihin ja tänä päivänä?
Aika samanlainen. Uusiakin bändejä tulee, ja se on hienoa. Isoimmin näkyy varmaan se, että paikallinen Rytmi-Katti-baari ei enää ole toiminnassa. Keikkapaikkoja on vähemmän.
Mitä muuttaisitte kotimaisella musiikkikentällä?
En mitään ja samaan aikaan kaiken. Haluaisin nähdä ihmisten käyvän enemmän keikoilla, mutta se aika taitaa olla ollutta ja mennyttä. Musiikkikenttä elää ja voi hyvin. Uutta musiikkia tulee enemmän kuin ikinä. Musiikin kuluttamista sen sijaan haluaisin muuttaa. Kai sitä on tullut vanhaksi, mutta haluisin käydä ostamassa vinyylilevyni divarista ja oikeasti fiilistellä sitä musaa sen sijaan, että yksittäisiä biisejä vaihdellaan Spotifysta kymmenen sekunnin välein ilman, että on edes yritetty sisäistää sitä musiikkia. Totta kai itsekin välillä syyllistyn tähän samaan, mutta juuri siitä syystä pyrin nykyään ostamaan vähät levyni vinyylinä. Haluan istua alas, nauttia ja antaa sille kaiken huomion. Kertakäyttökulttuuri vituttaa, ja tuntuu, ettei musiikilla sen takia ole samanlaista arvoa kuin aiemmin.
Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia teillä on tällä hetkellä?
Keikkoja yritetään kovasti järjestää, ja toivottavasti saadaan tällä hetkellä sovitut toteutumaan suunnitellusti. Suurempia suunitelmia tehdään, kun maailma taas lakkaa palamasta. Toivottavasti lähitulevaisuudessa.