Kolumni: Kertakäyttöuutisissa ei soi musiikki

 

Kun vituttaa

Uutinen löydetään. Sillä ei ole väliä mistä, tai mitä se käsittelee. Se kirjoitetaan uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Kaikkialla. Hetken päästä uutinen muuttuu. Asia ei ollutkaan niin kuin ensin. Se oli väärinkäsitys. Tuli uutta tietoa. Se kirjoitetaan jälleen uudelleen ja uudelleen. Jokainen tieto ja lähde ja fakta perustuu toisiinsa kuin sisäsiittoinen perhe. Jokainen sana ja lause on sukua toisilleen. Jokainen on toisensa kopio, vaikka eri järjestyksessä. Jokainen asia on sama. Ja se toistuu.

Uutinen liittyy musiikkiin. Mutta missään ei soi musiikki. On vain tapahtumia, asioita, henkilöitä ja paikkoja. Kuka huijasi kenen rahat ja oli roisto, mutta olikin oikeusvoittaja. Kenen valokuvia käytettiin ja kiellettiin, mutta ei kielletty tai käytetty. Kenen sanoja vääristeltiin. Sataankuuteenkymmeneen merkkiin perustuvia tarinoita on tuhansia, jokainen kymmenen sanaa pitkiä. Mutta vieläkään musiikki ei soi.

Kertokaa kymmenen kuuminta juorua. Sen jälkeen yhteensä sata kappaletta näiden kohteilta. Kymmenen per kohde. Muistatko musiikin soinnin? Se on niitä ääniä mitä häshtägit eivät soi.

Asiat muuttuvat, niitä seurataan koko ajan. Jokainen pieni muutos raportoidaan sekunnin tarkkuudella. Tiedät koko ajan missä mennään. Sillä ei ole väliä miten oikeaa tieto on, mitkä ovat lähteet tai mistä ne ovat tulleet. Lähteenä on toinen sivusto. Jonka lähteenä sivusto. Jonka lähteenä sivusto, joka ensin uutisoi tästä. Tämän lähteenä on… mitä merkitystä! Tuli jo uusi käänne!

Asia on edennyt tai selvinnyt. Mutta internet ei unohda. Huomaat, että ajankohtaisena pidetäänkin kahdeksan vuotta sitten tapahtunutta, kun kukaan ei huomannut katsoa päivämäärää. Virheitä sattuu. Mutta kukaan ei kuule musiikkia.

Sataan kuuteenkymmeneen merkkiin ei mahdu rokin rikottuja kitaroita, mestarialbumeiden autiotaloista tehtyjä studioita tai seksikkäitä valokuvia. Sataan kuuteenkymmeneen merkkiin ei mahdu artikkelia mikä kutkuttaa mieltä ja kertoo tarinan kun se on loppu. Sellaisena kuin se tarina oli. Ei jatkuvasti muuttuvana aaltona. Sataan kuuteenkymmeneen merkkiin ei mahdu sointuja. Se ei ole musiikkia.

Kuuntelen yhtyettä. En tiedä ketkä siinä soittavat. Tämä on musiikkia!

Kommentoi julkaisua