Kesä keskellä talvea – Lunta Ilosaaressa -festari Joensuussa

Lunta Ilosaaressa -talvifestivaali on järjestetty jo useana vuonna, mutta tänä vuonna tapahtuma laajeni ensimmäistä kertaa myös Kuopioon. Festivaalin esiintyjälista oli tänä vuonna myös yhtenäisempi – esimerkiksi viime vuonna festarilla esiintyi muun muassa Mustasch, Amorphis, Antti Tuisku ja JVG, mutta tänä vuonna kaikki esiintyjät mahtuivat joko rock tai pop-rock -kategorioiden alle. Kun tapahtumanjärjestäjä Kerubi Events julkaisi esiintyjät, en nähnyt mitään syytä jättää festaria väliin.

Vuoden 2017 Lunta Ilosaaressa esiintyivät Pariisin Kevät, Backyard Babies, Disco Ensemble, Hardcore Superstar, Olavi Uusivirta sekä Danko Jones juurikin tässä järjestyksessä. Molemmissa kaupungeissa kattaus oli sama, mutta Backyard Babies ja Hardcore Superstar olivat Joensuussa vaihtaneet esiintymisaikoja päikseen. Itse en valitettavasti ehtinyt todistamaan Pariisin Kevään esitystä ja Backyard Babiesin keikasta ehdin nähdä vain kolme viimeistä kappaletta, kun haastattelu Danko Jonesin kanssa oli venähtänyt. Backyard Babiesin lopetettua kesti puolituntia ennen kuin lavalle nousi Disco Ensemble. Jokainen esiintyjä soitti tunnin mittaisen setin ja keikkojen välissä oli vain puolituntia väliaikaa, joten roudareilla ja äänitekniikoilla piti kiirettä. Disco Ensemble julkaisi hiljattain uusimman levynsä ”Afterlifen” ja Joensuun keikka olikin levykiertueen toinen show. Yhtye soitti tunnin verran raikasta discopainotteista pop-rockia ja yhtyeen vokalisti-kosketinsoittaja Miikka Koivisto jututti yleisöä erikoisilla puheillaan. Disco Ensemblenin keikka oli hyvä ja niin yleisö kuin yhtyekin nauttivat esityksestä.

Ruotsalainen Hardcore Superstar kapusi lauteille kymmenen maissa. Eturiviin oli sulloutunut yhtyeen faneja, joista osa ulkonäkönsä puolesta olisi voinut olla yhtyeen jäseniä. HCSS piiskasi settinsä heti alusta alkaen täyteen vauhtiinsa ja yhtyeen vokalisti Joakim ”Jocke” Berg kannusti yleisöä jatkuvasti osallistumaan keikkaan aktiivisesti mukaan. Vokalisti itse poukkoroi lavalla kuin superpallo ja näytti sulavat tanssiliikkeensä sekä teki tyylikkäitä hyppypotkuja. Ulkoiselta olemukseltaan Hardcore Superstar näyttää juuri siltä, minkälaisia ihmisiä 80-luvun sunset stripillä on kävellyt harva se päivä. Yhtyeen hardrock toi väistämättä itselleni mieleen Mötley Crüen musiikin ja uskon HCSS esiintyneen yhtä energisesti kuin kyseinen yhtye parhaimpina päivinään.

Hardcore Superstarin vokalisti Berg kiitteli vuolaasti paikalle tulleita ihmisiä ja korosti heidän merkitystä yhtyeen olemassaololle. Jotta keikasta saataisiin mahdollisimman kapinallinen, yllytti Berg yleisöä nousemaan lavalle ”Last Call For Alcohol” -kappaleen aikana. Hieman varautuneesti osa yleisöstä kuitenkin kiersi aidan ja meni lavalle yhtyeen seuraksi, jossa he ottivat hörpyt muovimukeista. Tämän jälkeen ilmoille päästettiin korkeat savupatsaat ja samalla ilmaan ammuttiin paperisilppua. Hardcore Superstar soitti tämän jälkeen vielä kolme kappaletta, joista viimeinen venyi jo pahasti yliajalle. Tämän seurauksena yhtyeen roudari purki rumpusettiä ja keräili muuta rekvisiittaa samalla kun yhtye soitti viimeistä kappaletta. Kappaleen päätyttyä rumpali viskasi osan rumpusetistään ilmaan tuhoisin seurauksin ja yhtye otti yhteiskuvan yleisön kanssa, ennen poistumistaan lavalta.

Olavi Uusivirta pääsi aloittamaan soittonsa lähes aikataulussaan, siitäkin huolimatta vaikka HCSS:n show oli venynyt. Karismaattinen Olavi Uusivirta yhtyeineen sulatti välittömästi naispainotteisen yleisön sydämet. Rakkauden täytteinen keikka eteni niin kuin pitikin ja Uusivirta kävi tervehtimässä eturivin yleisöä sen minkä malttoi juoksentelultaan. Tapansa mukaan vokalistin paita lähti välillä pois päältä ja Uusivirta huolehti yleisön nesteytyksestä heittelemällä ihmisten päälle vettä. Keikan lopuksi hoikka vokalisti lähti vielä yleisösurffaamaan, joka toi yhtyeen ja yleisön väliseen kommunikointiin lisää kosketuspintaa.

Olavi Uusivirran lopetettua osa festarikansasta poistui areenalta, joita Danko Jones ei jostain kumman syystä kiinnostanut. Kun kanadalaisyhtye aloitti keikkansa yhden tienoilla, täyttyi koko areena rock ’n’ rollin koukuttavista melodioista. Yleisö söi heti yhtyeen kädestä, sen näki hyvin kun yhtyeen basisti John Calabrese innosti yleisöä taputtamaan joka kappaleen kohdalla. Kappaleet soitettiin kuin viimeistä päivää ja kun yksi kappale oli soitettu, iskettiin uutta heti perään. Parhaimmillaan yhtye soitti neljä rallia putkeen, sen jälkeen kitaristi-vokalisti Danko Jones naljaili niistä, jotka olivat poistuneet paikalta ja innosti yleisöä entistä kovemmin hauskanpitoon. Kolmikon välinen kemia toimi moitteettomasti ja vaikka Jones hoiti puhuttelut, hoiti yhtyeen basisti Calabrese myös yleisön innostamista.

Danko Jonesilta ilmestyy maaliskuussa kahdeksas albumi ”Wild Cat”, jolta keikalla kuultiin singlelohkaisu ”My Little RnR”. Tämän kappaleen lisäksi ilmoille pääsivät myös ”You Are My Woman” ja ”Going Out Tonight”. Enempää ei kuultu, mikä on toisaalta hyvä, koska näin albumilta jää enemmän odotettavaa. Varsinaista eroa tulevan albumin kappaleiden kohdalla verrattuna vanhempaa tuotantoon ei ollut – ne tuntuivat istuvan kappalelistaan yhtä hyvin kuin muutkin. Keikan lähestyttyään loppuaan, Jones intoutui vielä kehumaan paikalle jääneiden asennetta. Hän totesi, että ”ne jotka lähtivät eivät halua huomenna myöhästyä töistä tai epäonnistua kokeessa maanantaina. Te sen sijaan ette välitä vaikka menettäisitte työpaikan tai hylsyttäisitte kokeen. Arvostan asennettanne älyttömästi!” Yhtyeen nokkamies myös innostui keikan lopussa ylistämään rockmaailman edesmenneitä isoja nimiä, mm. Lemmy Kilmisteriä, Princeä sekä Ramonesin jäseniä. Tämän intensiivisen ylistyksen päätteeksi yhtye päättikin reilun tunnin mittaisen esityksensä. Keikka oli mennyt todella nopeasti ja itselleni oli jäänyt vähän hämmentynyt olo – keikka oli erinomainen, mutta olisin kuunnellut yhtyettä mielelläni pidempääkin, vaikka kello oli tässä vaiheessa kaksi yöllä.

Kokonaisuutena Lunta Ilosaaressa -festivaali oli onnistunut. Tällä kertaa kun yhtyeet olivat musiikkinsa suhteen hyvin lähellä toisiaan, oli festari kokemuksena miellyttävämpi ja keräsi paremmin samanhenkistä porukkaa. Myöskin huokean hintainen lippu kuudesta esiintyjästä oli varmasti saanut monet lähtemään areenalle. Areena oli selkeästi rajattu ja ruokapaikkoja oli sopivasti, mutta istumapaikkoja olisi saanut olla enemmän käytössä alkoholittomalla alueella. Mutta se on sivuseikka – yhtyeitähän sinne oltiin tultu katsomaan ja kuuntelemaan, eikä istumaan.

Raportti: Aleksi Parkkonen

Kuvat: Iina Ryynänen