Kesän kaipuuta Turun yössä – Santa Cruz & Block Buster
Illan hämärtyessä lauantaina 6.2. vaellus kohti Logomoa alkaa. Salit täyttyvät tasaiseen tahtiin mitä erilaisimmista ihmisistä. Heitä kaikkia kuitenkin yhdistää yksi asia: he ovat tulleet katsomaan bändiä nimeltä Santa Cruz. Bändi on edeltävänä iltana saanut hyppiä kotiyleisön edessä Helsingin Nosturissa, mutta se ei tahtia Turussa hidastanut.
Lauteita oli saapunut lämmittämään kuopiolainen Block Buster, joka onkin kartuttanut mainetta jo vuodesta 2008. Soitto alkoi syystä tai toisesta puolisen tuntia myöhässä. Yleisöstä suuri osa oli vielä tässä vaiheessa matkan varrella, mutta lämppäri ei siitä kaunaa kantanut, vaan veto oli heti alkuriffeistä asti energinen.
Block Busterin musiikissa ei ollut juurikaan uudenlaisia oivalluksia, vaan se komppasi vanhaa perinteistä hard rockia. Tästä huolimatta esitys kuulosti raikkaalta ja omanlaiselta. Bändin jäsenet hyödynsivät lavan tilaa taidokkaasti. Yleisö löi jo melkein vetoa siitä, milloin ympäriinsä juoksentelevat muusikot murtaisivat jonkin ruumiinosansa. Näin ei kuitenkaan todennäköisyyksistä huolimatta käynyt. Esityksensä huipennukseksi bändin kitaristi hyppäsi yleisön joukkoon vetämään viimeisen soolonsa. Häntä seurasi samaan aikaan sekä hämmentyneet että innostuneet katseet. Osuus päättyi raikuviin aplodeihin.
Mainos päättyy
Pienen odotuksen jälkeen tuli vihdoin Santa Cruzin poikien vuoro ottaa lava haltuun. Yleisö oli nyt kokonaisuudessaan saapunut paikalle. Havahduin tässä vaiheessa ihmettelemään väen naispaljoutta. Sain ilmiölle lopulta selityksen kun neljä komistusta kiipesi lavalle. Jätkät eivät kuitenkaan olleet vain pelkkää silmänruokaa, vaan myös soitto vedettiin taidokkaasti. Kritiikkiä voisin kyllä antaa äänimiehelle siitä, että laulu hukkui vähän väliä muiden instrumenttien joukkoon. Bändin kontakti yleisöön oli lämppärin aloittaman linjan mukaisesti loistava. Jengi olikin välittömästi mukana, kun avauskappale “We Are The Ones To Fall” alkoi soida. Lavalla nähtiin myös komiikkaa, kun jätkät tekivät pientä kiusaa toisilleen esityksen aikana.
Settilistaan mahtui tasaisesti kappaleita sekä viime vuonna julkaistulta nimikkoalbumilta “Santa Cruz” että esikoisalbumilta “Screaming For Adrenaline”. Varsinkin minulle tuntemattomampi “6(66) Feet Under” painui mieleen hyvänä yleisönhuudatuskappaleena. Takaisinkutsunnan muodollisuus ohitettiin kokonaan, ja bändi soitti keikan suoraan loppuun encorekappaleita myöten. Kaikkien energianpurkausten jälkeen hiljennyttiin loppupuolella kuulemaan “Can You Feel The Rain”, joka toimi livenä vielä paremmin kuin levyllä, jos se edes on mahdollista. Lopetuskappale oli “Aiming High”, joka saavutti nimensä mukaisen tavoitteen ja jätti yleisön todella korkeisiin tunnelmiin.
Keikan päätyttyä pojat tulivat vielä yleisön joukkoon tapaamaan fanejaan. Hienoa, että maailmallakin kuuluisuutta niittänyt bändi varasi aikaa myös perusjunteille suomalaisille. Sain siinä ohimennen itsekin vaihtaa pari sanaa muusikoiden kanssa, ja totesin heillä olevan asenteen kohdallaan.
Illan aikana monet pohtivat ääneen kuinka monta kertaa he olivat Santa Cruzin pojat jo aikaisemmin nähneet. Tarinoita kulki myös siitä kuinka kaukaa väkeä oli paikan päälle vaeltanut. Nyt ymmärrän hyvin miksi ihmiset ovat jaksaneet raahautua keikoille niinkin kaukaa niinkin monta kertaa. Bändi ei ole vain komeaa katsottavaa vaan myös hienoa kuultavaa. Kappaleet on sovellettu taidokkaasti niin, että tunnelma nousee hetkessä kattoon.
Mainos päättyy
“Oispa kesä” -nimeä kantava kiertue matkustaa nyt ympäri Suomea. En ole hyvä antamaan neuvoja, mutta voisin kokemuksesta antaa suuntaa antavan vinkin: ole paikalla!
Raportti ja kuvat: Jasmiina Pekkonen