Keskinkertaiseksi jäävää kiihdyttelyä – arviossa DragonForcen uutuusalbumi ”Warp Speed Warriors”
Maailman nopeimmaksikin yhtyeeksi tituleerattu DragonForce kiihdyttelee uutuuskiekollaan tuttuun tapaansa, vaikka muutoksen tuuletkin ovat viime vuosien aikana power metal -ryhmän sisällä puhaltaneet. Bändin yhdeksäs studioalbumi “Warp Speed Warriors” merkitsee basisti Alicia Vigilin levytysdebyyttiä yhtyeen riveissä, jonka lisäksi kiekko vie bändin nopeatempoista musiikkia aiempaa värikkäämpään ja leikkisämpään suuntaan. Jos ei nyt aivan Alestormin tai Gloryhammerin tasolle kivuta (tai näkökannasta riippuen tiputa), niin samoille taajuuksille kurotellaan. Harmittavasti yhtyeeseen tuntuu iskeneen pahimmanlaatuinen vauhtisokeus, sillä poppoon uutukainen jää kaikesta vikuroinnistaan huolimatta latteaksi.
Sinällään nahanluonti ei muodostu DragonForcen uutuusalbumin ongelmaksi. Bändin veikeä ja moneen suuntaan venyvä videopeli/power/speed/nörttimetalli on toteutukseltaan pätevää ja viihdyttävää. Melodiat ovat lennokkaita, meno on totuttuun tapaan vauhdikkaan energistä ja yhtyeen soittotaito edelleen virtuoosimaista. Touhu vedetään kieli poskessa juuri sopivasti ylitse, jonka huomaa erityisesti sanoitusten osalta. Esimerkiksi ”Power of the Triforce” kuvaa hyvin sitä, kuinka nykymuotoinen DragonForce tekee aivan mitä haluaa. Zelda-pelien universumista tekstinsä ja osittain tunnelmansakin repivä kipale osoittaa, ettei yhtye ota itseään liian vakavasti.
Onkin lähes harmi, ettei näistä aineksista saada luotua mitään sen kummempaa. “Warp Speed Warriors” jää hyvinkin kädenlämpöiseksi levytykseksi. Kymmenestä kappaleesta vain muutama toimii kunnolla, muiden ollessa täynnä hyviä ideoita, jotka eivät kuitenkaan kanna biisikokonaisuuksia maaliin saakka. Parempaa äärilaitaa edustavat muun muassa aiemmin mainittu, häiritsevän tarttuvilla melodioilla ryyditetty “Power of the Triforce”, rauhallisen kaunis “Kingdom of Steel” sekä mainio “Burning Heart”, jonka kertosäe lukeutuu kiekon tarttuvimpiin.
Mainos päättyy
Muilta osin tarjolla on pätevää, mutta huomattavasti vaisumpaa musiikkia. Hyvänä esimerkkinä albumin laadullisesta kaksijakoisuudesta toimii “The Killer Queen”: pirullisen kovalla tykityksellä käyntiin räjähtävä veto lupaa alkupuolellaan paljon, mutta lopulta kappale väljähtää mitäänsanomattomaksi ryntäilyiksi, jonka kertosäekin on todellinen antikliimaksi. Samaa ilmiötä on havaittavissa eri puolilla kiekkoa. Hieman yllättäen soraääniä synnyttää myös vokalisti Marc Hudsonin ulosanti. Aiemmilla levyillä vokalisointivastuusta erittäin mallikkaasti suoriutunut laulaja, tuntuu nyt vetävän lähes koko levyn samalla monotonisella äänellä, josta ei löydy minkäänlaista sävykkyyttä. Hankala uskoa, että mikin varressa on sama ihminen, joka on laulanut muun muassa upealla “Ashes of the Dawn” -viisulla.
DragonForcella on epäilemättä ollut hauskaa uutuusalbumiaan tehdessä. Tämä iloittelu ei tosin tartu kuulijaan kuin hetkittäin. “Warp Speed Warriors” on omituinen kiekko, joka ei iske kunnolla oikein mistään vinkkelistä katsottuna. Metallisemman ilmaisun ystäville lopputulos on turhankin pliisu, veikeämpää tykitystä arvostavalle se ei tunnu kunnolla lähtevän lentoon. Muutamat täsmäiskut sekä lennokkaat sävellykset pelastavat kokonaisuuden totaaliselta mahalaskulta, mutta keskinkertaisuutta parempaa ei tällä kertaa ole tarjolla.
Kappalelista:
- Astro Warrior Anthem
- Power of the Triforce
- Kingdom of Steel
- Burning Heart
- Space Marine Corp
- Prelude to Darkness
- The Killer Queen
- Doomsday Party
- Pixel Prison
- Wildest Dream (Taylor Swift -cover)