Keskiyön ratsastajat: Allman Brothers Bandin ”Idlewild South” tänään 50 vuotta

Yhdysvaltojen Floridan Jacksonvillen kaupungissa vuonna 1969 perustettu rockyhtye on yksi 1970-luvun keskeisimpiä southern rockin pioneereja. Bändin omaleimainen rouheaa rockia, maanläheistä countrya, syvän etelän bluesia ja gospeliä sekä jazz-vaikutteita yhdistävä saundi on vaikuttanut useisiin yhtyeisiin aina Lynyrd Skynyrdistä The Outlawsiin. Lisäksi Allman Brothers Band oli ensimmäisiä niin sanottuja rotuintegroituja rockyhtyeitä, mikä ei 1960-luvun ihmisoikeustaistelujen myllerryksistä toipuvassa Amerikan etelässä ollut kovin tavanomaista. 

Sekstetti siirtyi Georgian Maconiin solmien levytyssopimuksen tuottaja Phil Waldenin vastikään perustaman Capricorn Recordsin kanssa. Samana vuonna julkaistiin Allmanien nimikkodebyytti, jolta löytyvät muun muassa ikivihreät kappaleet “Whipping Post” ja “Dreams”. Yhtyeen toinen albumi “Idlewild South” täyttää tänään 50 vuotta. 

Floridan osavaltion hellittelynimen mukaan nimetyllä albumilla on kuultavissa entistä voimakkaammin maanläheiset kantrisaundit slide-kitaroineen. Levy käynnistyy Dickey Bettsin säveltämällä reipasrytmisellä “Revivalilla”, jonka pitkässä introssa on kuultavissa yhtyeelle leimallista kahden kitaran tuplamelodiaa sekä jazz-tyylistä rytmijakoa. Huuliharpun ja slide-kitaran kysymys-vastaus-riffille perustuvalla blues rock -revittelyllä “Don’t Keep Me Wonderin’” Duane Allman herkuttelee maukkailla lasiputkisen sliden li’utteluilla. Kiipparisti Gregg Allmanin raspinen laulu tulee myös oikeuksiinsa. Yksinkertaisen ja tehokkaan riffin ympärille kyhätty, letkeästi rullaava hittibiisi “Midnight Rider” on yksi albumin muistettavimpia hetkiä. Muutoin rapsakkaa yleissaundia pehmeämmät kauniit laulustemmat. Lisäksi kappaleen kahdeksasosa-rumpukomppi ja rento mutta jämäkästi rokkaavaa asenne tuovat mieleen myöhemmät southern rock -suuruudet kuten Marshal Tucker Band ja Grinderswitch.  

Ikoninen kitaraduo Allman-Betts tarjoaa parastaan pitkillä sooloillaan vanhan hautakiven tekstin inspiroimassa instrumentaalikappaleessa “In Memory of Elizabeth Reed”. Biisi vaihtelee sovitettujen kitaraosuuksien ja eri soittimien soolojen välillä, joista jazzin tavoin palataan teemaan. Kappaleen rento, seesteinen sointi tuokin mieleen lähinnä jazz rock -yhtyeen, mikä tuo kappaleeseen mukavaa vaihtelua. Tunnelmista siirrytään salaperäisesti rajuun blues rock -rymistelyyn legendaarisen Willie Dixonin biisin “Hoochie Coochie Man” muodossa, eikä miehistä puutu uhoa. Sielukkaalla, soul-tyylisellä balladilla “Please Call Homella” Gregg Allman tarjoilee laulullaan jälleen tunteikkaan esityksen, mikä lähentelee autenttisuudessaan Otis Reddingin ja Wilson Pickettin kaltaisia rhythm & blues -tähtiä.

Albumin päättää korkeaan nuottiin herkullisella funk-poljennolla varustettu “Leave My Blues at Home”, jolla kitaristit ovat jälleen kerran elementissään veljellisesti kilvoittelevilla vuoropuheluillaan.  Kappaleella kuullaan myös viidakkorumpumainen, kahden rumpalin voimin soitettu breikki. 

”Idlewild South” on yksi tyylikkäimpiä 1970-luvun southern rock -levyjä, jonka omaperäinen saundi erottaa sen lukuisista jäljittelijöistä. Merkittävää on myös onnistunut tasapainottelu erilaisten vaikutteiden ja tunnelmien välillä aina jykevästä rockrymistelystä hienostuneeseen jazz-jamitteluun ja sielukkaaseen souliin. Vuosi 1971 toi tullessaan menestystä mutta myös suurta tragediaa, kun Duane Allman menehtyi moottoripyöräonnettomuudessa saman vuoden lokakuussa. Bändikaverinsa kuolemasta järkyttynyt ja alkoholisoitunut basisti Barry Oakley menehtyi samankaltaisessa onnettomuudessa vuonna 1972.

Studiomateriaalista ja mainekkaan live-albumin ”At Filmore East” (1971) ylijääneistä materiaaleista koostuva ”Eat The Peach”(1972) omistettiin Duanen muistolle. Bändi puski vastoinkäymisistä huolimatta kuitenkin eteenpäin, kun Dickey Betts otti ohjat käsiinsä. Bändi julkaisi vuonna 1973 tunnetuimman studioalbuminsa ”Brothers And Sisters”, jolta löytyy muun muassa Dickey Bettsin kirjoittama hitti ”Rambling Man” sekä parhaiten televisiosarja Top Gearin tunnarina tunnettu instrumentaali ”Jessica”. Allman Brothers Band on vuosikymmenien kuluessa hajonnut ja koonnut rivinsä muutamaan otteeseen aina Gregg Allmanin kuolemaan vuonna 2016 saakka. Yhtyeen jäljellä olevat jäsenet keikkailijat alkuvuodesta 2020 nimellä Brothers varmistaen, että veljesten perintö elää ja voi hyvin.

Kappalelista:

  1. Revival
  2. Don’t Keep Me Wondering
  3. Midnight Rider
  4. In Memory of Elizabeth Reed
  5. Hoochie Coochie Man
  6. Please Call Home
  7. Leave My Blues at Home

Päivitetty 23.09.2020 (septetistä muutettu sekstetti)

Kommentoi julkaisua