Khold – Til Endes

Kirjoittanut Riku Mäkinen - 1.10.2014

Norjalaisen black metal -yhtye Kholdin konsepti on ollut perin yksinkertainen jo vuoden 2001 ”Masterpiss Of Pain” -debyytistä asti, eikä se siitä ole suuremmin muuttunut myöhemmilläkään albumeilla. Simppeli ja keskitempoinen black metal ei suuria variaatioita tai valtaisia hittibiisejä tarjoile, mutta parhaimmillaan se on kaikessa yksinkertaisuudessaan lumoavaa ja nerokasta.

Edes kuuden vuoden levytystauko ei ole yhtyeen tyyliä juurikaan muuttanut, vaan ”Til Endes” on takuuvarmaa Khold tuotantoa, niin hyvässä kuin pahassa. Sillä huolimatta hyvin yksinkertaisesta ja samankaltaisesta konseptista on yhtye onnistunut urallaan tekemään sekä loistavia että keskinkertaisia levytyksiä. Siinä missä yhtyeen yllämainitulla debyytillä sekä kakkosalbumilla ”Phantom” yhtyeen noin neljän riffin kappaleet toimivat mainiosti, oli esimerkiksi kuuden vuoden takainen ”Hundre År Gammal” mielestäni kovin tylsä ja ponneton levytys. Tämänkaltaisessa musiikissa tunnelma on ehdottomasti tärkein. Sitä mystisyyttä ja äärimmäistä synkkyyttä, jota yhtyeen aiemmilta levyiltä löysin, ei ”Hundre År Gammal” mielestäni tarjonnut. Ilman sitä Kholdin musiikki ei ole sen enempää tai vähempää kuin perusvarmaa ihan kivasti taustalla soivaa, keskinkertaista black metallia.

Mutta kuuden vuoden tauko on tehnyt yhtyeelle siinä mielessä hyvää, että se alkuvuosien tunnelma on löytynyt uudestaan. ”Til Endes” on Kholdilta jopa niin sanottu ”paluu juurille” -levytys, vaikka tosiasiassa musiikilliset asiat eivät ole vuosien varrella juurikaan muuttuneet – eikä myöskään se tosiasia, ettei levyltä tälläkään kertaa varsinaisia kohokohtia tahdo löytyä. Yllättävän Sepultura-coverin ”Dommens Arme” (”Troops Of Doom”) yhtye toki levyn puolessavälissä tarjoilee, mikä tuokin levylle hetkellisesti mukavaa vaihtelua. Toki yhtye hetkellisesti monipuolistaa ulosantiaan myös omissa kappaleissaan. Tästä esimerkkinä mm. ripeätempoinen ”Skogens Oye” sekä hetkittäin jopa rokkaavat ja groovaavat kappaleet, kuten ”Avund” sekä nimikappale ”Til Endes”. Näistä vaihtelevuuksista huolimatta levyltä puuttuu kuitenkin edelleen se kunnollinen tappoisku, mikä pudottaa levyn arvosanaa napakympistä alaspäin armottomasti, mutta ei kuitenkaan liikaa. Sillä kuten sanottua, tunnelma tässä pääpiirteittäin keskitempoisessa black metallissa on erittäin tärkeä osa, ja sen oikean tunnelman luomisessa Khold onnistuu jälleen varsin mallikkaasti. Kokonaisuutena ”Til Endes” on siis hyvinkin toimiva paluulevy yhtyeeltä, vain sitä viimeistä naulaa arkkuun jää kaipaamaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Kholdin aiemmille faneille ”Til Endes” on taattua tavaraa ilman sen suurempia yllätyksiä. Ei nyt ehkä aivan kahden ensimmäisen levyn tasoa, mutta lähellä kuitenkin. Aiemmin yhtyeeseen perehtymättömille voi levyä suositella myös, mikäli esimerkiksi Satyricon, Darkthrone, Sarke tai ylipäätänsä norjalainen simppeli black metal ilman suurempia hienouksia mutta laadukkaasti tehtynä maistuu.