Kiistatta klassikkoasemansa ansainnut mestariteos – synttäriarviossa Emperorin 30-vuotias ”In The Nightside Eclipse”

Emperor on kiistatta yksi black metalin historian merkittävimpiä yhtyeitä. Neljä täyspitkää albumia julkaissut ”Insahnin” johtama norjalainen nelikko muistetaan ulkomusiikillisten sekoiluidensa lisäksi erityisesti uransa alkutaipaleen kahdesta ensimmäisestä albumistaan. Niistä ensimmäinen, 1994 (tarkempi päivämäärä kyseenalainen) julkaistu ”In The Nightside Eclipse” on varmasti yksi koko black metal -skenen eniten kopioituja ja jäljitellyimpiä levytyksiä. Eikä ainoastaan sävellystensä puolesta, vaan myös kansitaidetta ja saundeja myöten.

On aivan käsittämätöntä ajatella, että bändin jäsenet olivat albumin ilmestymisen aikoihin vasta teini-ikäisiä. Musiikillisesti kaverit olivat jo tuossa iässä harvinaisen edistyneitä ja ammattimaisia. Keskenkasvuisuus kohdentui sitäkin enemmän elämän muille osa-alueille, eivätkä ääliömäisyydet bändin tapauksessa olleet sieltä kevyimmästä päästä: rumpali ”Faust” vangittiin liki kymmeneksi vuodeksi taposta, kitaristi ”Samoth” pariksi vuodeksi kirkon poltosta ja myös basisti ”Tchort” istui kaksi vuotta linnassa rötöksistään. Klassikoksi muodostuneen debyyttialbumin jälkeen laulajakitaristi ”Insahn” oli ainoa vapaalla jalalla ollut bändin jäsen.

Sisältönsä puolesta levy on äärimmäisen taidokkaasti toteutettu. Kappaleet pursuavat ikonisia ideoita ja kunnianhimoiset sävellykset ovat viimeisen päälle hiottuja myös sovitustensa puolesta. Jopa sanoitukset ovat varsinkin skenen yleiseen henkeen suhteutettuna varsin uskottavia. Saundit ovat aikakautensa kärkeä, ja erityisesti synat kuulostavat kauttaaltaan miellyttäviltä. Musiikillisesti meno on erittäin vilkasta ja idearikasta. Eeppisyys viedään monessa kohdin maksimaalisiin mittoihin mutta biisit osaavat myös hengähtää sopivissa väleissä niin ettei ähkyä pääse syntymään. Käytännössä kaikki levyn kappaleet ovat erinomaisia, mutta suurimmiksi hiteiksi siltä on monesti nostettu loppuhuipennuskaksikko ”I Am The Black Wizards” ja ”Inno A Satana”. Omiksi suosikeiksi on kuitenkin mainittava tunnistettavalla puhtaalla introlla käynnistyvä tunnelmallinen ”Towards The Pantheon” sekä erityisesti levyn avaava supereepos ”Into The Infinity Of Thoughts”. Kylmänväreet hiipivät vastustamattomasti iholle kun ”Insahn” päästää ensirääkäisynsä ”As the darkness creeps over northern mountains of Norway”. Tästä käynnistyy lumoava matka läpi Norjan vuorien ja vuonojen, ja maagisten kosketinosuuksien siivittelemä lähes kymmenminuuttinen avausraita kasvaa puolivälissä liki pelottavan eeppisiin mittoihin.

Ilmestyessään Emperorin debyyttialbumi oli ilmeisesti varsin mielipiteitä jakava tapaus, johtuen esimerkiksi syntentisaattoreiden käytöstä, jotka ovat eittämättä keskeinen osa yhtyeen saundia. Albumi on ollut suunnannäyttäjä Dimmu Borgirinkin kaltaisille sinfoonisemman luokan yhtyeille, mistä syystä kaikki eivät välttämättä tahdo arvostaa sitä vaikutusta, joka levyllä on jälkeläisilleen ollut. Mikäli näitä aivan puristisimpia näkemyksiä ei oteta lukuun, harvassa ovat black metal -kuulijoiden joukossa ne jotka jättäisivät ”In The Nightside Eclipsen” mainitsematta yhdeksi tärkeimmistä kyseisen taiteenlajin tuotoksista.

Kirjoittanut: Lauri Nieminen