Kiivas kirjasyksy kalkkiviivoilla – Viikate ja Tuomo Mannonen Tampereen Klubilla 2.12.

Viikatteen ”Kiivas kirjasyksy 2022”-otsikolla kulkenut kiertue tuli päätökseensä viime viikonloppuna Tampereella ja Jyväskylässä soitettujen keikkojen myötä. Yhtye julkaisi viimeisimmän pitkäsoittonsa ”Rillumarei!” pari vuotta sitten, ja koska yhtye ei tuon levyn tiimoilta kyennyt keikkalavoilla rilluttelemaan juuri lainkaan, tarjosi alkusyksystä ilmestynyt bändihistoriikki ”25 mollivuotta” oivan syyn Kouvostoliiton lähettiläille hypätä taas tien päälle. Pitkäaikaisena Viikate-fanina oli kyseinen opus itselleni ilmiselvää pakkolukemistoa, ja se toimikin oivana tunnelmannostattajana viime perjantaiselle keikalle Tampereen Tullikamarin Klubilla. Keikkailtana lauteiden lämmityksestä vastasi Lasten Hautausmaasta tuttu Tuomo Mannonen.

Ensi vuonna tulee kuluneeksi kymmenen vuotta Lasten Hautausmaan perustamisesta. Olemassaolonsa aikana orkesteri on julkaissut viisi studioalbumia, ja koska yhtyeessä vahvasti vaikuttavalle Tuomo Mannoselle tämä ei ole tarpeeksi, on mies päättänyt kanavoida ideoitaan myös sooloartistina. Mannonen julkaisi ”Sydänsipsi”-nimisen debyyttialbuminsa muutama viikko sitten, ja viime perjantaina alkuillasta paikalle vaivautunut tamperelaisyleisö sai tuosta herkusta osansa. Valitettavasti vain leijonanosa keikkakansasta oli päättänyt etkoilla jossain muualla, sillä Mannosen astellessa lavalle taustabändeineen oli Klubi vielä valitettavan tyhjä. Yleisökatoon saattoi hyvin vaikuttaa sekin, että vielä keikkapäivänäkään Mannosen esiintymisaikaa ei löytynyt mistään muualta kuin tämän omalta Facebook-seinältä. Mannosen keikalla livekokoonpanossa esiintyivät Armi Harmio, A. Takalo ja Niko Saarinen. Tämän rytmiryhmän avustuksella Mannonen esitti runsaan puolen tunnin verran seesteisen kaihoista soolotuotantoaan, jota livenä oli oikein miellyttävä kuunnella. Myös pääesiintyjä Viikatteen soittajia viihtyi yleisön seassa lämppäriä tarkkailemassa, mikä sekin oli omanlaisensa hyväksynnän sinetti keikalle. Setin loppua kohden yleisöäkin oli valunut paikalle jo sen verran runsaasti, että viimeiset aplodit ja suosionosoitukset olivat jo varsin äänekkäät.

Kolme varttia kestäneen väliajan jälkeen oli viimein Viikatteen vuoro ottaa lava ja koko Klubi haltuun, sillä yleisöä oli jo tungokseksi asti. ”25 mollivuotta”-kirjasta kävi ilmi, että Viikatteella on lukuisia hyviä ja tärkeitä muistoja nimenomaan Tampereelta, eikä onnistumiselta vältytty tälläkään kertaa. Keikka alkoi tuoreimman albumin avausraidalla ”Hallava”, ja seuraava puolitoistatuntinen täyttyi kaikesta mitä Viikate-keikoilta on vuosien varrella tottunut odottamaan: jykevästi soivaa tuoni-iskelmää, komediallisia välispiikkejä ja sopivan energistä lavaesiintymistä. Jos koronavuodet ja perustajajäsen Simo Kairistolan poistuminen ovatkin olleet vakavia takaiskuja Viikatteelle, ovat livekokoonpanon uudet kasvot Ohto Pallas ja Päivi Federley tuoneet meininkiin runsaasti positiivista energiaa. Kappaleiden välillä laulaja-kitaristi Kaarle Viikate jakeli mielenkiintoisia yksityiskohtia biiseihin liittyen. ”Leimu”-kappaleesta esimerkiksi opimme, että sen musiikkivideo on aikoinaan kuvattu osaksi Tampereella. Pekka Halosen samannimisen teoksen inspiroima ”Omakuva (karvalakki päässä)” puolestaan soitettiin, koska joku fani oli hartaasti pyytänyt kyseisen biisin tiputtamista keikkasetistä. Kappaletoiveet kannattaneekin jatkossa esittää bändille käänteispsykologiaa soveltaen.

Jos pelkät pitkäsoitot otetaan huomioon, löytyy Viikatteelta neljäntoista studioalbumin verran materiaalia, mistä keikkojen soittolistat koostaa. Tästä runsaudenpulasta huolimatta yhtye ei Tampereella kaihtanut alkuhämäriinsä katsastamista, sillä vuoden 2000 ”Noutajan valssi”-deyytiltä oli settiin ujutettu muuan ”Korutonta”. Varsinainen setti päättyi ”Kuu kaakon yllä”-läpimurtoalbumin tunnetuimpaan sävelmään ”Viina, terva & hauta”. Viikatteen jatkuvasta elinvoimaisuudesta kertoo sekin, että encoressa kuultua parin vuoden takaista ”Varjorastaita” tervehdittiin yleisöstä lähes samanlaisella innolla, kuin bändin suurimpia hittejä. Mikäli Kaarle Viikatteen puheet eivät osoitu aivan katteettomiksi, on ensi vuonna ilmestyvältä albumilta taas lupa odottaa suuria. Kaikesta päätellen syksyllä ilmestynyt bändihistoriikki ja loppuvuoden onnistuneet keikat ovatkin viimeisen tilinteon sijaan vain alkusoittoa uudelle vaiheelle Viikatteen uralla. Pysymme siis kuulolla, kuten bändi on kuulijoitaan viime aikoina pontevasti ohjeistanut.

Kuvat: Maria Zapf

Settilista (Viikate):

Hallava
Kavaljeeri
Leimu
Susivirsi
Omakuva
Ei enkeleitä
Sysiässä
Korutonta
Korpi
Kerran
Viina, terva & hauta

————————-

Rillumarei!
Varjorastaat
Pohjoista viljaa
Kuu kaakon yllä