Australialaisen I Killed The Prom Queenin surullisenmyrskyisä, päämäärättömältä vaikuttanut sähellys alkoi viimein näyttää hetkellisiä tyyntymisen merkkejä, kun yhtye parisen vuotta sitten ilmoitti tähtäävänsä kohti kolmatta studioalbumiaan. Lukemattomien jäsentenvaihdosten, totaalisen vokalistinpuutteen, ja jopa hajoamisen kattava menneisyys ei kaikessa epätasapainoisuudessaan juuri luonut kuulijakunnassa uskoa tulevaan. Tästä huolimatta bändin tahdonvoima näytti kuitenkin tällä kertaa olevan tarpeeksi voimakas todistamaan sen, että kyllä sieltä syvyyksistä vielä pinnalle päästään.

”Beloved” starttaa vajaalla pariminuuttisella introlla nimeltään ”Beginning Of The End”. Kiinnostusta herättelevän, vahvasti melankoliaa huokuvan pätkän seuraaja ”To The Wolves” asettaa loppulevyn odotukset korkealle. Ensimaistiaiset perinteisesti autossa nautittuani, huomaan sisällön olevan jopa tavallista helpommin aukeavaa sorttia. Yhtyeen uusimpiin vahvistuksiin kuuluva Jamie Hope vahvisti paikkansa bändin keulakuvana vuoden 2011 comebackin myötä, ja tyyppi vaikuttaakin tähän mennessä täysin nimensä veroiselta.

Lätyn keskivaiheilta löytyy muutama kultainen aarre, joista ensimmäinen, ”Calvert Street” saa sormet automaattisesti hamuilemaan nuppeja kohti korkeampaa äänenvoimakkuutta. Biisin puolivälistä löytyy myös yllätys, kun ilmoille kajahtaa Björn Stridin persoonallinen ääni. Soilworkin keulakuvana tunnettu äijä on Fredrik Nordströmin ohella myös toinen levyn tuottajista, ja hienoisia yhtäläisyyksiä tyylisuunnassa on ajoittain myös havaittavissa; Prom Queen on viitannut bändin olevan jopa yksi esikuvistaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Neljätoista raitaa käsittävä kokonaisuus olisi ollut mahdollista sitoa vielä astetta tiiviimmäksi paketiksi, mikäli pari kolmeminuuttista olisi maltettu nipistää irti. Vaikka muutama samankaltainen etappi albumilta löytyykin, jää se kuitenkin pääosin keskivertoa toimivammaksi metalcore-mölinäksi. Mieleenpainuvimmat riffit löytyvät lopulta kappaleista ”Nightmares”, ”Thirty One & Sevens”, ja ”No One Will Save Us”, jossa kuullaan myös The Ghost Insidesta tutun Jonathan Vigilin säveliä. Kääntöpuolena hieman vaisuksi jäänyt, yllätyksetön ”Bright Enough” olisi voinut ainakin ”Billions” -instrumentaalin ohella jäädä tällä kertaa kenenkään huomaamatta kokonaan kyydistä.

Mikäli kaikki kurjat sattumukset ovat nykyisen, lähes täysin uuden kokoonpanon myötä ohitse, on bändi ”Belovedin” myötä ehdottomasti saamassa lämmintä tuulta purjeisiinsa. Vaikka edellisestä studioalbumista ehti vierähtää karmeat kahdeksan vuotta, eivätkä vanhimmat fanit näin ollen välttämättä enää roiku mukana, ei puhtaalta pöydältä aloittamisenkaan uskoisi näin jykevällä setillä olevan kovin jyrkkä mäki noustavaksi. Jos hyvin käy, ja aussiviisikko saadaan lähitulevaisuudessa ensi kertaa myös Suomen-vierailulle, voin helposti kuvitella löytäväni yleisöstä tämän kaiken myötä myös itseni.

8½/10

Kappalelista:

01. Beginning Of The End
02. To The Wolves
03. Bright Enough
04. Melior
05. Thirty One & Sevens
06. Calvert Street (Featuring Björn Strid of Soilwork)
07. Kjærlighet
08. The Beaten Path
09. Billions
10. Nightmares (Featuring Jonathan Vigil of The Ghost Inside)
11. No One Will Save Us
12. Memento Vivere
13. Sparrowhawk
14. Brevity

http://www.facebook.com/iktpq

Kirjoittanut: Vilma Ala-Koukkari

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy