Oululainen Killmosphere paukautti vuonna 2012 ilmoille kolmen biisin demon. Ettäkö oikein kolme kappaletta!? Varmaan ihan paskaa settiä, koska on noin vähän biisejä. Mutta ei! Jos saat tuotoksen käsiisi, pistä se kuunteluun, niin ei kyllä kaduta sekuntiakaan.

Kitaristi Mika Gladin perustama yhtye ansaitsisi enemmän, mutta toki elämä tulee (ainakin tässä maassa) aina eteen. Tarkoitan ja todella toivon, että yhtye julkaisisi pian täyspitkän, sillä harvoin on päässyt kuulemaan näin tiukkaa, yhteen sovitettua ja toimivaa metallia. Ei ole menty sieltä, missä aita on matalin. Ylilyöntejäkään ei ole.

Usein levyille on pistetty kaiken maailman demoilla roikkuvat biisit, joista ehkä vain yksi on nippa nappa parempi (tai vähiten huono) kuin muut rippeet. ”Killpoint 1” -tuotoksesta voi rehellisesti sanoa, että kaikki biisit ovat yhtä hyviä tai jopa toinen toistaan parempia – tässä nyt ei ole tippaakaan paskapuhetta, vaan kaikki kolme biisiä tekevät hienoisen vaikutuksen. Vaikka biisit ovatkin yhtä hyviä, ei se tee demosta tasapaksua, koska kappaleet ovat silti passelin erilaisia.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Avausraita ”Domestic Violence” sopii välisoittonsa ansiosta mainioksi moshaus-biisiksi. ”Hatred Burns” on taas hieman melodisempaa tuotantoa, mutta ei herkistele turhia. ”Sick of This Shit” puolestaan paahtaa lähes Panteramaisella raivolla tajuntaan. Ei paha.

Killmospheren vokalisti Ticu Korhonen pääsee demolla tyydyttävästi esittelemään skaalaansa. Äänenkäytöstä kyllä huomaa, että ennenkin on laulettu. Rytmiryhmä Miika Julkunen (basso) ja rumpalismies Jake Pistokoski eivät luojan kiitos jää pelkästään taka-alalle henkseleitä paukuttelemaan vaan pitävät homman kasassa. Valitettavasti ei ole mitään käryä, missä kohtaa kitaroinnista vastaa Mika Glad ja missä Pete Gaidamak, mutta hyvin pojat kirveitään heiluttavat joka tapauksessa. Pumppu pelaa todella hyvin yhteen, ja toivottavasti tulevat vuodet tuovat mukanaan mm. pitkäsoittoa ja lisää keikkoja, mikäli herrat näin päättävät itseään toteuttaa.

Demosta on todella vaikea keksiä mitään pahaa sanottavaa, mutta jos jotain parannettavaa olisi, niin terävöittäisin kirveiden teriä sen verran, että kitaristit erottuisivat toisistaan himpun verran paremmin. Tämä ei tietenkään ole ongelma eikä mikään niille, jotka bändin tietävät ja tuntevat paremmin ja ovat nähneet yhtyeen useamman kerran livenä.

Itse näin pojat vuoden 2012 loppupuolella Seinäjoen Rytmikorjaamolla lämppäämässä ruotsalaisyhtye Sparzanzaa. Hyvin livenäkin toimiva porukka olisi helposti ansainnut enemmän yleisöä, mutta valitettavan usein Etelä-Pohjanmaalla väki lämpenee yhtä hitaasti kuin vanha Ooppeli parinkymmenen asteen pakkasessa.

9/10

Kappalelista:
1. Domestic Violence
2. Hatred Burns
3. Sick of This Shit

http://www.facebook.com/Killmosphere

Kirjoittanut: Jarmo Hänninen