Kimurantti ja suora – arviossa Heaven-Geminin debyytti-EP nimeltä ”Dolores”

Kuopiosta kotoisin oleva kotimainen progressiivisen metallin uusi tulokas Heaven-Gemini julkaisee debyytti-EP:nsä nimeltä ”Dolores” 2.9.2022. Yhtyeen biografiassa kerrotaan muun muassa sen saaneen alkunsa yliopiston treenikämpältä yhtyeen kitaristin Aleksi Kokon ja rumpali Santtu Paanasen toimesta. Myös sellainen lause onmainittava saatekirjeestä kuin ”Heaven-Gemini on suunnitelma maailman ensimmäisestä ihmispään transplantaatiosta”. Heti alkuun kiehtovan yhtyeestä tekee ainakin se seikka, että sen nimi on englannin kieltä, mutta kappaleiden lyriikat tarjoavat todella selkeästi lausuttua suomea.

Ja miltä itse yhtye kuulostaakaan? Instrumentaalisen ja kolme minuuttia ylittävän rauhallisen ”Tyhjyys” alkuintron jälkeen yllätys on suuri, kun laulu lähtee mukaan kuvioon. Heti ensimmäisenä ei voi olla kuulematta Stam1nan Hyrden tyylille omianaista suomen kieltä vaikeammin avautuvine sanoituksineen. Kontrastikin on melkoinen ensimmäisen ja toisen ”Takinkääntöpiiri” kappaleen välillä. Jos ensimmäinen kumarteleekin vaikkapa Toolia tai The Oceansia, on särövalli lähes thrashaavan terävä heti toisen kappaleen alussa.

Heaven-Gemini nimeääkin Stam1nan yhdeksi vaikuttajakseen ollen kuitenkin todella paljon vähemmän extreme- tai thrash metal -painotteinen. Itse asiassa jostain kulman takaa nousee vahvana epäilys, että Heaven-Gemini olisi ottanut vaikutetta ainakin Symphony X:n tai Blind Guardianin kaltaisten yhtyeiden suunnalta, vaikka sellaisesta ei saatekirjeessä ole mainintaa. Riffit ovat sen verran koukeroisia ja melko lailla itämaissävytteisiäkin, osittain jopa hieman hassuttelevia.

Esimerkkinä etenkin kolmas kappale ”Jamais Vu” jonka aikana ei liikaa tarvitse kuvitella, kun jo mieleen tulee Aladdinia ja taikalamppua sekä lentäviä mattoja ja hautaholveja. Tai ”Deja Vu”, jota kuunnellessa tulee hieman hymyäkin huuleen. On mainittava myös, että esimerkiksi Stam1nan miehistö on alkuaikoina tainnut mainita fanittavansa myös Symphony X-yhtyettä, mikä lisää mielenkiintoa myös Heaven-Geminin kohdalla entisestään. Olisko Stam1na siis voinut kuulostaa tältä, mikäli speed- ja thrash vaikutteet eivät olisi alkuaikoina vieneet mennessään? Vai onko Heaven-Gemini kuin Stam1nan ja Wöyh!– yhtyeen ristisiitos?

EP etenee eripituisin kappalein ja sitä kuuntelee lähes kiehtovalla pieteetillä, eli siis mielellään. Yksi tekijä on sen soundit, joita ei ole ylituotettu – voisiko jopa sanoa, että onneksi? Rumpujen pellit soi melko lujaa ja luonnollisesti kaikuen, kun taas kitaroiden äänimaailma on hieman puhtaampi ja tuotetumman kuuloinen. Kokonaisuutta tarkastellen laulusovitukset ja niiden osittainen suoruus pelastaa yhtyettä ja sen biisejä liialta kikkailulta, vaikka onkin välillä myös hämyistä kuultavaa.

Joka tapauksessa ”Dolores” -EP on melko rautainen ja omalaatuinen kokonaisuus lainattua ja omaa, mutta ennen kaikkea uutta ja kiehtovaa suomeksi laulettua raskasta musiikkia. Tekninen taituruus kukoistaa etenkin Kokon kitarariffeissä, jotka täyttävät albumin äänimaisemaa alusta loppuun varsin kekseliäin kääntein. 

Toinen iso tekijä on siis laulumelodiat, jotka soivat selkeästi artikuloituina ja välillä hämmentävän tarttuvina, mutta kertovat samalla progelle tyypillisesti vaikeaselkoista ja epäsuoraa tarinaa erilaisin sci-fi -elementein höystetyin sivistyssanoin. Vai miten muuten voisi tulkita vaikkapa säkeet ”Napa-alueet mielen kiintopisteinä, todellisen tiedon takinkääntöpiireinä, viekas, myrkyllinen, nahkansakin suomuinen, kylmän kestävä, proteesi kognitiivinen”? Ainakin myös runollisuus selvästi kukoistaa.

Rehellisyyden nimissä ”Dolores” -EP:n lyyrinen puoli on tavallaan yhtä kiehtovaa kuin sen musiikillinenkin anti, mutta ainakin itselleni sanoitusten merkitys jää osittain hämärän peittoon kuin vaikkapa CMX:n A.W. Yrjänän lyriikat. Varmaa on, että kappaleet luovat tunnelmaa bändin haluamaan suuntaan yhtä lailla kuin sen sävellyksellinen puolikin. Erityismainintana tunnelmanluonnista saa ”Mielentappaja” -kappale, joka voisi toimia hienosti jollain loppukesän festivaalilla live-tilanteessa ja pimenevässä illassa.

Kokonaisuutta sen ”yläpuolelta” tarkasteltuna yhtye onnistuu olemaan sopivasti jossain kategoriassa, mutta ei liikaa mieti sovituksellisesti mitä muut tekevät. Omaleimaisuutta ja sen rikkautta ei Heaven-Geminiltä puutu ja fokus yhtyeellä vaikuttaisi olevan sellaisessa suunnassa, mihin sen kannattaa tulevaisuudessakin jatkaa.

Kappalelista:

1. Tyhjyys

2.Takinkääntöpiiri

3. Jamais Vu

4. Deja Vu

5. Mielentappaja

6. Sydänveretön