Kinetik Control

Kinetik Control on Helsingistä kotoisin oleva elektronista rokkia ja metallia yhdistelevä nelihenkinen poppoo. Yhtyeen debyytti albumi ”Lack of Divine Inspiration” julkaistaan toukokuun 28. päivä Bonnier Amigon kautta. Otimme yhteyttä sähköpostitse yhtyeen kosketinsoittajaan Dexteriin, joka valotti meille hieman yhtyeen historiaa sekä kertoi hieman yhtyeen tulevasta albumista.

Terve. Mitäs Kinetik Controlille tällä hetkellä kuuluu?

Dexter: Kinetik Controlilla menee ihan sujuvasti. Juuri nyt ollaan tekemässä videota Vanguard of the New Worldista ja hoidetaan debyytin Lack of Divine Inspirationin julkaisuun liittyviä hommia. Levy ilmestyy näillä näkymin 28.05. ja ensimmäinen digisingle ”No One Knows About Us” tässä piakkoin.

Näin alkuun pieni esittely olisi paikoillaan. Kertoisitko meille hieman yhtyeen historiaa. Mistä kaikki sai alkunsa ja miten tapasitte toisenne?

Dexter: Tweak perusti yhtyeen joitakin vuosia sitten ja jammaili milloin minkäkin kokoonpanon kanssa. Jossain vaiheessa Twiki pyysi minua mukaan kun hän oli tietoinen omista elektronispainotteisista projekteistani. Eli olimme tuttuja jo ennen bändikuvioita. Siinä sitten hissukseen läheteltiin puolin ja toisin demobiisejä ja pähkäiltiin tyyliä. Silloin hän asui vielä Oulussa, joten emme kuitenkaan treenanneet yhdessä. Vuoden 2006 loppupuolella tehtiin huikalla viiden biisin EP, ”Enslaving the Audio”, jolla saatiin kiinnostusta eri levy-yhtiöiden suunnilta. Viime vuonna pyysin mukaan rumpali Medusan ja basisti Shadesin sekä loppuvuonna soolokitaristi LG:n, jotka Tweak sitten testasi ja ajoi sisään. Nyt on sitten debyyttitäyspitkä valmis.

Miten päädyit itse kosketinsoittajaksi yhtyeeseen? Mitä kosketinsoittajia itse arvostit, kun aloitit soittamaan?

Dexter: Niin no, koneet ja syntikat ovat olleet alusta asti minun juttuni, joten kai se on sitten luontevaa olla Kinen kosketinsoittaja. Voisin kyllä yhtä hyvin soittaa vaikka bassoa tai kitaraa. En koe itseäni sen enempää kosketinsoittajaksi kuin rumpaliksi, kitaristiksi, viulistiksi tahi laulajaksi. Olisi aivan liian rajoittavaa sitoutua yhteen soittimeen. En oikeastaan juurikaan arvosta pelkkää soittotaitoa. Kyllä apinakin oppii soittamaan jotain soitinta kunhan tarpeeksi ruoskii. Näen paljon olennaisempana musiikin kokonaisuuden hahmottamisen, äänituotannon ymmärryksen ja melodiantajun. Ei riitä, että osaa soittaa ja tehdä jonkun biisin. Täytyy myös osata tuottaa ja prosessoida siitä viimeistelty teos, tyylilajista riippumatta.

Mistä nimi ”Kinetic Control” yhtyeelle? Onko nimellä takanaan jokin tarina?

Dexter: Kineettisellä kontrollilla tarkoitetaan reaktionopeuksia tuotteen muodostumisessa eli kun jonkun reaktion tapahtuminen riippuu kineettisestä energiasta. Eiköhän nimi lähinnä kuvasta Tweakin obsessiota alkemiaan.

Olitte studiossa nauhoittamassa uutta albumia nimeltä ”Lack Of Divine Inspiration”, joka tullaan julkaisemaan myöhemmin tänä vuonna Bonnier Amigon kautta. Millaista oli työskennellä Mikko Karmilan kanssa studiossa? Mieshän on kuitenkin ollut tuottamassa isojen Suomalaisten nimien kuten Children Of Bodomin sekä Nighwishin levyjä.

Dexter: Karmilan kanssa työskentely on yleensä ihan sujuvaa. Eipä se nyt ole yhtään sen maagisempaa kuin kenenkään muun hepun kanssa työskentely. Karmilahan oli mukana myös EP:llä. Hän tarjosi ihan kivasti vinkkejä asiaan kuin asiaan. Levyn miksauksen kuitenkin hoiti alkuperäissuunnitelmista poiketen Arto Tuunela. Olennaista on yleensä antaa miksaajalle alussa työrauha, jolloin sitä myös saa enemmän vastinetta rahoilleen ja päästään haluttuun lopputulokseen ripeämmin.

Miten kuvailisit ”Lack Of Divine Inspirationin” ihmisille, joille yhtye on vielä täysin tuntematon. Mitä albumilta voi odottaa?

Dexter: ”Lack of Divine Inspiration” on cocktail monesta eri tyylisuunnasta. Lätyllä voi kuulla vaikutteita mm. elektrosta, popista, metallista ja rockista. Olemme avoimia kaikille vaikutteille, emmekä sulje mitään pois vain koska se tuntuisi oudolta. Eiköhän asennettamme kuvaa sekin, että levyllä on coveri Haddawayn What Is Lovesta. Levy on yksinkertainen, mutta myös monitasoinen. Perinteinen mutta uudistettu. Kevyt mutta jyrisevä. Hifi mutta kuitenkin rosoinen.

Kertoisitko meille lyhyesti albumin kappaleista. Mikä on itsellesi se suosikki kappale tällä hetkellä?

Dexter: Albumilla on siis 11 kappaletta ”Hada” mukaanlukien. Kevyintä osastoa edustavat akustinen ”Who Does Not Want Freedom” ja ”Killing Inferno”, joka oli alunperin pikemminkin elektrokappale. ”Vanguard of the New World”, ”Walk Through Fire” ja nimikkobiisi ovat sitten sitä menevämpää puolta. ”No One Knows About Us” ja ”Waves of Redemption” ovat aika lailla peruspoprokkia. Erilaista antia ovat sitten valssaileva ”Silence the Serenade” ja ”The Mutt”, joka on vissiin suosikkini tällä hetkellä. Haddawaysta tehtiin kaksi eri versiota; elektroninen induversio ja rokkiversio. Julkaisuluvan saimme Haddawaylta kuitenkin ainoastaan rokkiversioon, koska induversio oli kuulemma liian erilainen – toisin sanoen siis parempi kuin alkuperäinen, haha. ”Grey” on puolestaan vapauttava melankolinen lopetus levylle. Ennakkotilaajat saavat ”Enslaving the Audio” EP:n bonuksena.

Koska yhtyeenne on vielä nuori ja edessä on ensimmäinen albuminne, tulette varmasti kokemaan paljon vertailuja. Näetkö sen hyvänä vai huonona, kun kriitikot vertailevat yhtyeitä keskenään?

Dexter: Vertailuhan on välttämätöntä ja bändeille halutaan luonnollisesti jotain vertailukohtia olemassa olevista bändeistä, joten miksipä se nyt haittaisi? Niitä kun muutenkin keksitään jo niinkin pienistä asioista kuin jonkun tietyn soundin/sanan/fillin käytöstä. Henkilökohtaisesti pidän asiaa ihan yhdentekevänä. Verratkaa ihan vapaasti vaikka Jennifer Lopeziin jos huvittaa.

Millaisia odotuksia teillä on kesän suhteen? Tullaanko Kinetic Controlia näkemään kesällä Suomen festivaaleilla?

Dexter: Olisi suotavaa, että kesästä tulisi lämmin ja nestepitoinen. Todennäköisesti Kinetik Control kyllä keikkailee kesällä, mutta niistä on tässä vaiheessa ennen varmistumista vähän paha sanoa yhtään mitään. Muuten kesä kuluu ihan muiden projektien kimpussa. Ja tietenkin rentoutuen!

Nykypäivänä piratismi kukoistaa ja levyt löytyvät internetistä paljon ennen aikojaan yleensä. Mitä mieltä itse olet artistina asiasta? Miten näet mm. sen, että Nine Inch Nails julkaisi levynsä suoraa internetissä ja tienasi 1,5 miljoonaa dollaria?

Dexter: Helppoahan se on Nine Inch Nailssille ja Radioheadille, joilla on jo vakiintunut suosio. Eri asia on alkaa tyhjästä luomaan uraa pelkän nettijakelun voimin. Nettipiratismi on yleensä ottaen lähinnä promootiota, sillä suurin osa lataajista ei muutenkaan edes ostaisi ko. levyjä. Asiasta itkevät voivat yhtä hyvin sitten valittaa levyjen lainailusta ja kopioinnista. Näen itse asian vain positiivisena ja ”menetetty raha” ennen pitkää kääntyy bändin hyväksi promootiona. Eniten koko homma rokottaa ”Top 40 -kuuntelijoiden” kuluttamia levyjä, mutta eipä kyllä voisi vähempää kiinnostaa.

Miten itse näet musiikki teollisuuden tulevaisuuden?

Dexter: Tulevaisuus näyttää valoisalta, kuten aina. Suurimmat levy-yhtiöt menettävät pikku hiljaa valtaisaa otettaan, mikä on ainoastaan hyvä asia. Osittain julkaisu siirtyy virtuaalimaailmaan, sillä osa kuuntelijoista – kuten minäkin – nykyään pitää fyysistä tuotetta vain ärsyttävänä tilanviejänä. Levy-yhtiöt haluavat saada osansa myös keikkamyynnistä & oheistuotteista ja ne tulevatkin väkisin sotkeutumaan siihen soppaan ja niiden harteille sitten jää enemmän myös promootiopuoli. Muusikoille tämän kaiken vaikutus on ihan suhtautumiskysymys. Jos viitsii ja osaa verkostoitua, niin mahdollisuuksia on enemmän kuin koskaan. Sen sijaan jos on tottunut lepäämään laakereilla ja luottamaan siihen, että levy-yhtiö tekee kaiken työn, niin aikasi alkaa kyllä olemaan lopuillaan.

Katsot tulevaisuuteen. Missä näet yhtyeen viiden vuoden kuluttua?

Dexter: Luulenpa, että viiden vuoden kuluttua Kine on huikalla jo saavuttanut maksimipotentiaalinsa ja sitä elellään lopun aikoja. Itse vietän päiväni työn hedelmistä nauttien eli kultaisessa palatsissa oopiumia poltellen ja sodomiaa harjoittaen orjieni kanssa. Tai sitten vaihtoehtoisesti bändi rysähtää heti alkuunsa ja sitä ollaan jossain katuojassa rännäämässä. Yhtä kivalta kuulostaa molemmat kohtalot.

Yleensä kysyn lopuksi aina lempi yhtyeitä, mutta nyt teen toisinpäin. Mikä levy oli itsellesi se suurin pettymys vuonna 2007? Entäpä vuonna 2008 tähän asti?

Dexter: No eipä tässä nyt ole hirveästi odotuksia ollut minkään levyn suhteen, mutta sanotaan viime vuodelta vaikkapa Painin ”Psalms of Extinction”, joka oli melkoisen tylsä tapaus. Tältä vuodelta Tiamatin tuleva (Amanethes) kuulostaa aika heikolta ennakoiden perusteella. Mutta mikäpäs siinä! Bändit saavat tehdä ihan mitä huvittaa eivätkä kuuntelijat yhtyeitä omista.

Kiitoksia paljon haastattelusta. Viisaita viimeisiä sanoja loppuun?

Dexter: Kiitti, nähdään unissasi!