King Dude

King Duden musiikki eli omaa elämäänsä Helsingin Kuudennella Linjalla

Kirjoittanut Jyri Kinnari - 1.5.2017

Aikavälillä 27.-29.4.2017 mustiin pukeutuva ja vähintään yhtä tummaa musiikkia tekevä King Dude esiintyi Suomessa ensimmäistä kertaa bändinsä kanssa. Kolmesta keikasta viimeinen, johon päättyi samalla koko kiertue, soitettiin Helsingin Kuudennella Linjalla. King Duden edellisestä soolokeikasta Helsingissä on kulunut hädin tuskin puolta vuotta, mutta kysyntää näyttää silti riittävän niinkin paljon, että ainakin Kuudes Linja myytiin loppuun.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Lämmittelijänä toimi joltain toiselta planeetalta kotoisin oleva alienkaksikko Drab Majesty. Tätä tapausta on hankala pohtia tavanomaisena keikkana, sillä yhtyeen esiintymisessä tai musiikissa ei ollut mitään tavanomaista. Mustiin vaatteisiin ja valkoiseen kasvomaaliin pukeutuneiden artistien musiikissa yhdistyivät tunnelmoivaan ambientiin nojaava leijailu ja kaaoksenomainen konemusiikki. Lisäksi laulaja kuulosti hyvällä tavalla psykedeeliseltä David Bowielta. Itse esiintyminen oli varsin minimalistista eleilyä, jonka mystiikka oli lähes hypnoottista. Drab Majesty on jotain erilaista; virkistävä ja mielenkiintoinen valopilkku keskellä harmaata massaa.

King Duden yhtye koostui hänen itsensä lisäksi kitaristi-kosketinsoittajasta, basistista ja rumpalista, joiden avulla Suomessa aiemmin vain soolona esiintyneen artistin musiikki lähti lentoon. Settilista koostui pääasiassa kahden uusimman albumin kappaleista, joissa riittää monista yhdistävistä tekijöistä huolimatta paljon variaatiota. Akustisilla keikoilla oli kiinnostavaa kuulla riisuttuja sovituksia levyillä bändin kanssa soitetuista kappaleita, ja tällä kertaa yksi keikan kiinnostavimmista elementeistä oli levyllä pelkistettyjen kappaleiden soittaminen kokonaisen yhtyeen voimin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Koko keikka soitettiin sähköisesti säröefektiä säästelemättä tuoden uutta näkökulmaa esimerkiksi ”Deal with the Devilin” kaltaisiin vahvaan tunnelmaan nojaaviin, pääasiassa akustisen kitaran ja laulun voimalla levytettyihin kappaleisiin. Mitään muitakaan kappaleita ei varsinaisesti soitettu täysin orjallisesti albumiversioiden mukaan, mikä on aina onnistuessaan hieno asia ja tällä keikalla se tosiaan onnistui. Se tuo livetilanteeseen aina jotain erityistä, tekee siitä erityisen tilaisuuden, joka on olemassa vain sillä hetkellä ja jota ei ole mahdollista toistaa sellaisenaan edes laittamalla levyä soittimeen. Jotkut yhtyeet ovat keikoillaan lähinnä jukeboxeja, kun King Duden kaltaiset artistit ja yhtyeet taas näyttävät, mitä elävä musiikki tarkoittaa varsinaisessa merkityksessään.

Varsinkin laulu oli huomattavasti tunnelatautuneempaa ja voimakkaampaa kuin levyllä. En tarkoita tällä sitä, että levyllä laulusta puuttuisi tunnetta. Enemmänkin sitä, että King Duden laulu elää tilanteen mukaan. Varsinkin tällaisessa musiikissa tunne ja tulkinta nousevat keikoilla tärkeämpään asemaan kuin teknisesti tarkka suorittaminen. King Dude käytti ääntään elävämmin ja nimenomaan tulkitsi kappaleitaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Uskoisin aika harvan ajattelevan King Dudea varsinaisesti rock-artistina, mutta bändin kanssa keikoilla hänestä ja hänen musiikistaan pääsee esiin juurikin se kaikkein rokkaavin ja intensiivisin puoli. Ilmapiiri sähköistyi varsinkin uuden ”Sex”-albumin vauhdikkaimpia kappaleita soitettaessa. Lohdullisen tummasta tunnelmastakaan ei tingitty, se oli edelleen läsnä yhtenä King Duden musiikin tärkeimmistä osista. Niitä tärkeitä osia on monia ja ne painottuvat livetilanteessa eri tavalla kuin levyllä. Varsinainen esiintyminen jäi aika minimiin, mutta se ei olekaan välttämätöntä silloin kun soitto kulkee. Lisäksi tunnelmaan sopivat valot, soittajien yhtenäinen vaatetus ja lavan takaosassa pyörivät visuaalit toivat keikkaan riittävästi visuaalisuutta.

Yhteenvetona voisi sanoa livemusiikin olevan parhaimmillaan silloin, kun se elää ihan oikeasti omaa elämäänsä. King Dude yhtyeineen on siitä kuin oppikirjaesimerkki.

Kuvat: Antti-Juhani Johansson

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy