Tässä artikkelisarjassa pohditaan ja väännellään Pohjolan maaperästä nousevaa, rankasti suomalaisiin juuriin nojaavaa nuorta metallia. Ideana on tuoda esille vielä demo- ja omakustannevaiheessa olevia metallimuusikoita ja -bändejä, jotka ammentavat tavalla tai toisella suomalaisesta kansanperinteestä. Esittelyt perustuvat osittain artistien tätä sarjaa varten antamille haastatteluille. Tarkoitus ei ole ruotia muusikoita tai musiikkia läpikotaisin vaan sananmukaisesti heitellä kipinöitä ilmaan.

Mikkeliläisen Terhenettären EP ”Korven kosto” (2014) arvosteltiin Kaaoszinessä 21.6.2015. Jyri Kinnari totesi arvostelussaan, että jonkin levy-yhtiön pitäisi ehdottomasti kiinnittää bändi rosteriinsa. Tämä on ilman muuta totta, ja tästä lähtökohdasta ja näkökulmasta kirjoitan myös artikkelisarjani kolmatta osaa. Esittelyssä on siis folk metal -bändi Terhenetär kuusihenkisellä kokoonpanolla: Joona Rautiainen – kitara, rääky, laulu, nokkahuilu, Saku Heimonen – kitara, taustalulu, Joonas Pulkkinen – rummut, Elias Pulkkinen – kosketinsoittimet, viulu, taustalulu, Opri Pietiäinen – kantele, Iivo Pietiäinen, basso.

”Korven kosto” on Terhenettären kolmas omakustanne kahden aiemman demon jälkeen. Ensimmäinen demo äänitettiin vuonna 2007 aivan bändin alkuaikoina silloisella pienemmällä kokoonpanolla. Seuraava demo, kuuden biisin pituinen ”Unohdettu tarina”, näki päivänvalon vuonna 2011. Se sisälsi enimmäkseen ensimmäisen demon uudelleenäänityksiä. Kahdesta uudesta biisistä toinen, ”Yksinäisyyden varjo”, päätyi lopulta EP:lle, ja toisesta uudesta biisistä nimeltään ”Metsänpeitto” tehtiin musiikkivideo. Kieli poskessa tehty video onnistuu kuitenkin välähdyksenomaisesti paljastamaan erittäin musikaalisesta ryhmästä tiettyä kurinalaisuutta ja varmuutta instrumenttien käsittelyssä ja yhteensoitossa. Ensimmäinen ajatukseni olikin, että metronomi ja J. S. Bachin kontrapunkti eivät varmaankaan ole aivan vieraita asioita näille äijille. Ja oikeassa olinkin: tämän muusikkouden takana on oikeita musiikkiopiston tutkintoja. Toinen huomiotaherättävä seikka oli sisäinen palo ja musiikin tekemisen ilo, joka kuulijalle huokui. Yhtyeellä on valtavan hienot eväät eteenpäin, varsinkin kun vokalisti ja keulahahmo Joona Rautiaisesta on aistittavissa melkoinen karisma, joka vain odottaa kypsymistään.

No, ”Korven kosto” sisältää kolme näytettä siitä, että työtä tehdään vakavissaan. Musiikillisestihan siinä on siirrytty aiempaa tummempaan ja raskaampaan ilmaisuun. Sovituksellisesti on edistytty, ja Joonan ääni ja koko laulutapa on muuttumassa maskuliinisemmaksi ja kypsemmäksi. Jos ajatellaan bändin mainitsemia esikuvia, musiikillisesti suunta on ollut Finntrollista, jonka vaikutteet huomaa ”Metsänpeitto”-videolta, kohti Moonsorrow’n sofistikoituneempaa ilmaisua ja leveämmällä pensselillä vedettyjä sointivärejä. Sävellyksistä vastaava Joona toteaakin, että Moonsorrow on aina ollut hänen sydäntään lähellä synkkyyden ja syvällisten tekstien takia. Taustalla väräjävät myös esikuviksi mainitut sinfonista bläkkistä soittavat tai sinne päin kalleellaan olevat bändit, kuten Carach Angren, Stormlord, Dimmu Borgir ja Abigail Williams. Äkkiseltään tulee mieleen, että Abigail Williamsin alkuaikojen loistava pianisti, Ashley Ellyllon Jurgemeyer, tarjoaisikin mukavasti inspiraatiota ja haastetta tämänkin bändin pianistille, mikäli folkvaikutteiden rinnalle tosiaan nostetaan lisää materiaalia synkemmästä ja virtuoottisemmasta päästä. Haastattelussa bändi kertoi omista pyrkimyksistään seuraavasti:

Bändiä perustaessa ja soittohommia aloittaessa on ollut tarkoituksena ruveta soittamaan nimenomaan folk metalia. Nykyään on tarkoituksena tehdä mahdollisimman monipuolista musiikkia miettimättä genrerajoja liikaa. Jatkossa tullaan toisaalta tekemään vielä rankempia ja synkempiä metallijuttuja, mutta myös kontrastina enenevissä määrin täysin akustisia osioita ja kokonaisia kappaleita.

Yksi Terhenettären hyviä puolia onkin monipuolinen soittotaito. Voisi sanoa, että soittimissa on millä mällätä. Viulun, klassisen pianon ja konserttikanteleen hallinta metallibändin sisällä tarjoaa jo hurjat mahdollisuudet sovituksiin, unohtamatta nokkahuiluakaan. Bändillä on luovuutta ja kekseliäisyyttä sävellyksiin ja sovituksiin, ja sanoisin myös, että haastattelussa esille tullut sovittamisen hitaus kertoo jotakin kovasta itsekritiikistä. Ammattitaito tuo kyllä sitten aikanaan mukanaan suvereeniutta ja rutiinia sen verran, että materiaalin työstäminen nopeutuu ainakin jossakin määrin, mutta toistaiseksi polkua on luotava hartiavoimin.

Sitten se lyriikkapuoli. Joona on pääasiassa vastuussa myös bändin lyriikoista. Tälläkin puolella välähtää jotakin erityistä, jolle nyökyttelin päätäni lukiessani. Tunnelmallisia yhtymäkohtia Moonsorrow’n surulliseen ja herkkään kauneuteen on paljon, ja aina on oltavakin jokin, mitä vasten nojata ja nousta omille jaloille. ”Korven koston” ensimmäinen raita, ”Yksinäisyyden varjo” alkaa sanoin ”Vain sinä yksin itsesi kanssa / tässä maailmassa / Taakkasi allensa vajottaen / yrität jatkaa eteen päin”. Me kannamme taakkoja, jotka vajottavat meidät itsemme alle. Mietin, pitäisikö tämän ikäisten nuorten miesten vielä miettiä elämää näin syvällisesti. No, sitä en tiedä, mutta sen totean, että syntymälahjana saatu kyky sukeltaa syvemmille vesille on jotakin, jota ei voi saavuttaa mitenkään, ellei se jo ole olemassa. Nyt se pilkistää esiin suorastaan satuttavan todellisesti. Tästä on hivuttauduttu jo enemmänkin omille teille. ”Korven kosto” kertoo nimensä mukaisesti jotakin perisuomalaiseen korpimetsään liittyvää. Näin Joona kommentoi sanoituksia:

”Korven koston” sanoitukset ovat kantaaottavaa pohdiskelua nykymaailman menosta ja toisaalta ihannointia iäistä suomalaista ikikorpea kohtaan. Itseäni on aina inspiroinut hyvin paljon suomalainen luonto ja siihen liittyvät uskomukset ja mystiikka, joista on yritetty saada fiilistä myös biiseihin.

Tästä on esimerkkinä kolmannen raidan, ”Korven kosto pt.2”, alkusäkeet:

”Sanottiin ettet käy korpea uhmaamaan
jääräpäisyydellä maata muuttamaan
Kunnioittamaton korpeen häviää
metsänpeittoon katoaa”

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Mutta minkälaisia suunnitelmia Terhenettärellä on tulevaisuuden suhteen? Niitä onneksi todella on, sillä Joona kertoo, että seuraavan EP:n biisit alkavat olla jo valmiina ja äänitykset aloitetaan heti, kun sovitukset ja lyriikatkin ovat täysin valmiit. Suunnitteilla on myös täyspitkä konseptialbumi, johon on valmiina jo hyviä ideoita ja muutamia biisinraakileitakin.

Tässäpä olisi hyvä sauma jollekin tarkkanäköiselle levy-yhtiölle luotsata esille lahjakkaita nuoria musiikintekijöitä. Satsaaminen tähän bändiin toisi varmasti enemmän kuin omat takaisin.

Kirjoittanut: Sirpa Nayeripoor

HAETAAN METALLIMIEHIÄ JA -NAISIA ESITTELYYN

Mikäli pohjoinen metalli suomalaisilla juurilla on teidän bändinne juttu, ja mikäli taotte rautaa vielä demo- tai omakustannevaiheessa, mutta toivoisitte hitusen lisää näkyvyyttä, laittakaa tavaraa tulemaan alempana ilmoitettuun sähköpostiosoitteeseen. Täällä päässä valikoidaan tasokkaita näytteitä esiteltäviksi Kaaoszinen sivuilla artikkelisarjassa Kipinöitä metallipajasta.

Musiikin ei välttämättä tarvitse olla folk metalia. Pääasia on, että suomalaisuus siinä tulee jotenkin ilmi, kuten esimerkiksi kalevalamittaisina sanoituksina, suomalaisesta muinaiskulttuurista ammentavana sisältönä tai vaikka perinnesoittimien muodossa. Itse kielen ei tarvitse kuitenkaan olla suomi.

Musiikkinäytteiden lisäksi kertokaa bändistänne oleelliset tiedot: kokoonpano, mahdollinen genre, musiikilliset ja kirjalliset vaikutteet, mahdollinen ideologia tai uskonto, mahdolliset kirjalliset tuotokset ja niin edelleen. Muistakaa myös yhteystiedot ja varautukaa haastateltaviksi.

Sirpa Nayeripoor: snayeripoor@gmail.com