Kirkon miehet keihästävät – arviossa Metal Churchin ”Dead to Rights”
Kun puhutaan amerikkalaisen heavy metalin kivijaloista, on Metal Church nimi, joka herättää kunnioitusta mutta myös pientä huolta jatkuvuudesta. Yhtyeen pitkäaikaisimman keulahahmon, Mike Howen vuonna 2021 tapahtuneen, traagisen poismenon ja tyngäksi jääneen Marc Lopesin aikakauden jälkeen ehti moni epäuskoinen jo heittää toivon koko yhtyeen tulevaisuudesta. Yhtyeen primus motor, kitaristi ja pääasiallinen biisintekijä, Kurdt Vanderhoof, ei kuitenkaan ole mies, joka jättää leikkiä kesken, mistä uunituore ”Dead to Rights” on hätkähdyttävän väkevä osoitus.
Kun vielä otetaan huomioon, että Lopesin lisäksi Metal Churchin koko rytmisektio (basisti, Steve Unger ja rumpali, Stet Howland) jättivat yhtyeen viimeisen reilun vuoden sisään, eikä välttämättä niin hyvissä tunnelmissa, on ”Dead to Rightsin” lopputulema yhtyeen kannalta jopa ällistyttävän hyvä. David Ellefsonin (ex-Megadeth) ja Ken Maryn (muun muassa Alice Cooper ja Flotsam and Jetsam) myötä yhtyeen rytmisektio on soitannollisesti entistä taitavampi ja monipuolisempi.
Vanderhoofin ja Rick Van Zandtin kahtaalta hyökkäävissä kitarakuvioissa on sellaista luomisen vimmaa, jollaista harvoilta veteraanibändeiltä enää löytyy. Nykypäivän steriileiksi hiotuista ja kompressoiduista metallialbumituotannoista se lisäksi lähes poikkeuksetta puuttuu. Vicious Rumorsista tuttu vokalisti Brian Allen suoriutuu myös tontistaan loistavasti, vaikkakaan ei välttämättä kovin omaperäisesti. Hän nimittäin kuulostaa falsettivibraattoineen ja laulamineen melodialinjoineen huomattavan paljon Tim ”Ripper” Owenilta.
On kuitenkin todettava, että nykyinen viisikko – Vanderhoof, Van Zandt, Allen, Ellefson ja Mary – on soitannollisesti kovin ”Kirkon miesten” kokoonpano pitkiin aikoihin. Avausveto ”Brainwash Game” ja albumin nimiraita osoittavat, että bändin sävelkynä on edelleen terävä ja ambitiot kohdillaan. Suurin mielenkiinto tämän päivän Metal Churchissa kohdistuu luonnollisesti uudistuneeseen kokoonpanoon. Ellefsonin ja Maryn dynaaminen rytmityöskentely tuo esimerkiksi kappaleisiin ”F.A.F.O.” ja ”My Wrath” aivan uudenlaista auktoriteettia ja tulokulmaa. Ja vaikka kappaleiden intensiteetti hieman herpantuukin albumin loppumetreillä, ei se pääse merkittävästi vesittämään kokonaisuutta.
Metal Churchin järjestyksessään 14. studioalbumi on niin idearikas kuin tiukkaan raamitettu musiikkityyppi sille vain antaa myötä. Vaikka albumilla ratsastetaan perinteisillä thrashin eväillä, ei albumi ole tylsää menneiden ideoiden uusiokierrätystä. Ja vaikka sen juuret ulottuvat syvälle ”Blessing in Disguisen” aikakauden melodisen iskevään power-thrashiin, ei siltä puutu raikkaita ideoita.
”Dead to Rights” on ammattitaitoinen, sielukas, mutta ennen kaikkea eläväinen ja luovuutta tihkuva metallilevy, joka palauttaa uskon viriilin heavyn voimaan.