Kirottu sarastus on yllä – arviossa ruotsalaisen Necrophobicin pitkäsoitto ”Dawn of the Damned”

Tukholman pimeyden syövereistä tuleva death/thrash-veteraani (ainakin underground-skenen tasolla) jaksaa painaa vihalla ja vimmalla. Pitkän ja vahvan kolmenkymppisen iän salaisuus piilee todennäköisesti paholaisen musiikissa, jota viisihenkinen orkesteri jälleen kylvää. Eipä tuo haittaa niin kauan, kun julkaisujen laatu pysyy mainiona. Edellinen, pari vuotta vanha ”Mark of the Necrogram” on maistunut, ja uusin kokopitkä ”Dawn of the Damned” on enemmän kuin tervetullut. Ainakin omat odotukseni ovat korkealla!

Mitään suuria muutoksia yhtye ei ole tehnyt yhdeksännen kokopitkän kanssa. Rähjäistä, vihaista ja nopeaa musiikkia riittää vajaan tunnin mittaisen julkaisun aikana. Alustavasti kaikki tämä tiivistetyltä kuulostava analyysi saattaa vaikuttaa siltä, ettei ”Dawn of the Damned” vaikuta erikoiselta julkaisulta. Eihän pyörää olla lähdetty millään tavalla keksimään uudestaan, mutta yhtyeen taito luoda ja sovittaa kappaleet hienoiksi teoksiksi riittävät pitämään ruotsalaisen Necrophobicin pylväät pystyssä.

Ensimmäisistä kappaleista ”Darkness Be My Guide”, ”Mirror Black” ja etenkin ”Tartarian Winds” iskevät lujaa. Aggressiivisen mylläysten keskeltä löytyy hyvin sovitettuja ja tarttuvia melodianpätkiä, jotka eivät kuulosta millään tavalla överiltä, mutta jäävät helposti mieleen. B-puoliskon näytteet, kuten muun muassa ”Dawn of the Damned” ja ”As the Fire Burns” eivät tunnu hullummilta vedoilta, vaikka alkupuoliskoiden aikana olleet paholaiselle omistettujen loitsujen kipinät ovat hävinneet. Päätöskappaleena toimiva ”Devil’s Spawn Attack” syöksee viimeiset liekit ilmoille, vaikka välillä Anders Strokirkin vokaalit kuulostavat siltä, että äijän palleja puristetaan vähän liian kovaa.

Tarjoaako Necrophobicin yhdeksäs pitkäsoitto ”Dawn of the Damned” mitään uutta? Ei oikeastaan, mutta kuulostaako se hyvältä? Todellakin! Pääasiassa albumin kappaleista löytyy ytyä, vimmaa ja moneksi kerraksi uutta soittoarvoa. Synkät ajat ovat koittaneet vuodelle 2020, mutta hyvää, synkkää, sekä vihaista metallia tarjoaa Necrophobic. Jos tälle vuodelle etsit hyvän death/black-albumin, ”Dawn of the Damned” on juuri sinulle sopiva valinta.

8/10

Kappalelista:

1. Aphelion (Intro)
2. Darkness Be My Guide
3. Mirror Black
4. Tartarian Winds
5. The Infernal Depths of Eternity
6. Dawn of the Damned
7. The Shadows
8. As the Fire Burns
9. The Return of a Long Lost Soul
10. Devil’s Spawn Attack

Necrophobic Facebook

Kirjoittanut: Sami Elamaa

Kommentoi julkaisua